About

"A boy is Truth with dirt on its face, Beauty with a cut on its finger, Wisdom with bubble gum in its hair and the Hope of the future with a frog in its pocket."
Alan Marshall Beck





Yup, olen äiti. Poikien äiti. Elämäni tärkein tehtävä, joka määrittelee minuuteni hyvin pitkälle. Ja mulla ei ole tarvetta vakuutella mitään päinvastaista, sillä olenhan sen lisäksi paljon muuta, vaikka myönnänkin sen vievän iiiison siivun elämästäni ja (myöskään tätä en häpeä myöntää) tehneen elämästäni juuri niin täydellistä kuin olin aina kuvitellut sen olevan. Tosin olin joskus kuvitellut, että se täydellisyys muodostuu komeasta miehestä (tämä kyllä löytyy ja hurrrjan komea onkin), upeasta duunista (myyntineuvottelija what can I say...), glamöröösistä vaatekaapista (reaching for it), uutuuttaan hohtavasta autosta (noooh, kyllähän toi auringonvalossa hohtaa), iiisosta omakotitalosta (se löytyy ja sen jakaminen kolmen sukupolven kesken tuo ehdottomasti oman lisämausteensa elämään), hoikasta vartalosta (kolmen lapsen jälkeen voi kaiketi olla suht tyytyväinen), muikeasta tilinauhasta (tylsästi ja turvallisesti keskituloinen), kadehdittavan hienosta yliopistotutkinnosta ja vähintään kolmesta opiskeluvuodesta ulkomailla (jeeep, pikkusisko saa viedä tässä perheessä kunnian siitä) ja sitten, kun tuo kaikki olisi saavutettu, niin kolmesta-neljästä kuvankauniista lapsesta. Jos joku olisi mulle joskus kuusi vuotta sitten sanonut, että täydelliseen elämään riittää se, että iltaisin mennessäni nukkumaan, käyn antamassa vierekkäin nukkuville veljeksille vielä yhdet suukot ja nukahdan vauvan tasaiseen tuhinaan, olisin varmaan sisäisesti pyöritellyt silmiäni.

Elämällä on onneksi taipumusta järjestää vahinkoja ja sattumuksia.




"There was a never a child so lovely but his mother was glad to get him to sleep."
Ralph Waldo Emerson

So true. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan mä rakastan neuloa, lukea, askarrella tai jutella miehen kansssa politiikasta/maailman taloudellista tilanteesta yms. kevyistä aiheista. Paasataan molemmat vuorotellen ja toistemme päälle. Ollaan samaa ja erimieltä. Tai sitten "urheiluhullu" mies on alakerran kuntosalissa treenaamassa ja koska mua useammin laiskottaa, niin mä neulon ja luen, katson televisiota ja haaveilen, surffailen netissä ja haaveilen. Illat ovat sitä kuuluisaa omaa aikaa.


"There comes a time in every rightly constructed boy's life when he has a raging desire to go somewhere and dig for hidden treasure."
Mark Twain

Mun pojat ovat itseoikeutetusti blogissakin melkoisen isossa roolissa, joten ehkä paikallaan on pieni tutustuminen heihinkin. Vanhin heistä (10/06) on varsinainen hurmuri. Päiväkodista on tuotu mukana eskarityttöjen valokuvia ja valokuvauksen jälkeen tädit naureskelivat mulle, kuinka kuvaaja oli todennut pojan olevan viittä vaille valmis filmitähti. Ennenkaikkea hän on kuitenkin empaattinen, iloinen ja sosiaalinen lapsi, jolla on valtaisa mielikuvitus. Hän on se lapsi, josta kehityskeskustelussa sanotaan pelkkää hyvää ja haltioituneita kehuja siihen pisteeseen asti, että isä ja äiti istuvat jo tuolissaan lähes tulkoon vaivautuneina... On hänen kanssaan kyllä haasteitakin, ainakin kotona. Hän rakastaa urheilua ja hänellä on pohjaton tiedonjano, hänen kanssaan kahlataan läpi taidegalleriat tai seistään urheilukentän reunalla kannustamassa. Hän on aivan uskomattoman hellä ja ajattelevainen isoveli, hän aidosti iloitsee veljistään ja osaa suorastaan hämmästyttävällä tavalla lukea tilanteita ja löytää juuri ne oikeat sanat. Välillä toki tunteet isomman pikkuveljen kanssa kuumenevat ja silloin paikallaan on perinteinen painimatsi ja suoraan päin näköä turpaan lyönti, joka ehkä jossain määrin aiheuttaa äidille harmaita hiuksia ;) Isona hänestä tulee keksijä-poliisi. Täällä hän kulkee lempinimellä Luke.








 
"Grown-ups never understand anything for themselves, and it is tiresome for children to be always and forever explaining things to them."
The Little Prince (Antoine de Saint Exupéry)

Keskimmäinen (05/08) on se tämän perheen höpönassu, hellä ja iloinen. Aina aurinkoinen, sanotaan. Häntä eivät vaivaa elämän tuulet tai maailman murheet. Kaatuessaan hän nousee ylös ja jatkaa matkaa. Jos tornin rakennus ei onnistu, palat lentävät seinille tai vaihtoehtoisesti hän pyytää veljeään kokoamaan sen. Mutta on hänellä vastaavasti temperamenttiakin, huh! Hänen mielikuvituksellaan ei ole rajoja, hän saattaa tarinoida tuntikausia, jos vain jollain on aikaa istua alas ja kuunnella yhtä soittoa :D Hän on myös pieni koomikko, joka rakastaa saada ihmiset ympärillään nauramaan. Hän rakastaa eläimiä ja vauvoja ja pitää hoiva- ja roolileikeistä. Hän seuraisi isoveljeään mihin tahansa, mutta välillä, jos joutuu pulaan, on syy helppo sälyttää isoveljen niskoille ;) Hän on rento luonnonlapsi, joka on tyytyväisenä juuri sitä, mitä on. Hän sanoo olevansa nopea juoksija, mutta hänelle on täysin ok, että hän ei ole se nopein. Hän ei suostu oppimaan mitään opettamalla, mutta yllättää hetken päästä vanhempansa jättäen vaipat pois tai skriivailemalla nimensä paperiin täysin muina miehinä. Hän on omissa maailmoissaan kulkeva haaveilija, joka kuitenkin imee jatkuvasti ympäristöstä itseensä. Hän rakastaa "hurjia juttuja" ja oman laukkaavan mielikuvituksensa johdosta, saattaa välillä ajautua niin hurjiin leikkeihin, että turvaa on tultava hakemaan äidin sylistä. Isona hänestä tulee metsien suojelija. Täällä hän kulkee lempinimellä Pikku N.


















"I think, at a child's birth, if a mother could ask a fairy godmother to endow it with the most useful gift, that gift should be curiosity."
Eleanor Roosevelt

Ja sitten on pienin poika (02/12). Ulkonäöltään täydellinen isoveljiensä mix, perheemme ainoa tummatukka. Hurmaava, suurisilmäinen minimies! Rauhallinen ja utelias vauva, jonka kanssa on ilo tehdä ja touhuta. Hän rakastaa antaa haleja ja hihkuu isoveljiensä edesottamuksille. Saadessaan isoveljiltään huomiota, hän loistaa kuin hangon keksi. Huimapäältä vaikuttaisi tämäkin painos, paljon ei pelota harjoitella seisomista ilman tukea - ei vaikka kaadutaan selkä suorana lattiaan ja jo muutaman kuukauden ikäisenä hän opetteli ottamaan hurjat vauhdit BB-sitterissään. Mikä hänestä tulee isona on vielä totaalinen arvoitus, mutta mikäli isoveljistä voi jotain päätellä, niin hänkään tuskin tulee valitsemaan sitä kaikkein tavallisinta vaihtoehtoa. Täällä häntä kutsutaan lempinimellä Olli.






"To love is not to look at one another: it is to look, together, in the same direction. "
Antoine de Saint Exupéry

Ja sitten on tietysti se mun isoin elämäni mies. Hän täydentää minut. Tekee minusta paremman ihmisen, sillä hän ei epäröi sanoa minulle, jos toimin väärin ja tätä ominaisuutta arvostan hänessä eniten heti sen jälkeen, miten omistautuva isä hän lapsillemme on. Meidän suhteemme kulki aikalailla kaasu päällä heti ensi treffien jälkeen. Moni taisi epäröidä onnistumistamme, etenkin kun meistä tuli vanhempia hyvin nuorina. Menimme naimisiin  kesällä 2007 iki-ihanassa Helsingin Tuomiokirkossa ja sillä tiellä olemme edelleen. Edelleen koen olevani kaupungin onnekkain tyttö, kun saan pitää hänen kädestään kiinni.





Hääkuvat Nina Dodd




"One of the most tragic things about human nature is that all of us tend to put off living. We are all dreaming of some magical rose garden over the horizon instead of enjoying the roses that are blooming outside our windows today."
Dale Carnegie

Minä itse olen ikuinen taivaanrannan maalari, joka on oppinut hetkessä elämisen kauneuden vasta hiljaittain, menetysten myötä.






Elämäni miesten lisäksi rakastan siskoani ja veljeäni, Jane Austenin klassikoita, kesäiltoja rannalla, Juicy Tubes -huulikiiltoja, kokkausta, metsäretkiä ja luonnossa vaeltamista, New Yorkia ja Pariisia, kauniita laukkuja, Jimmy Choon kenkiä, pullalöylyjä, oluen ja pizzan yhdistelmää, briejuuston ja skumpan yhdistelmää, valokuvausta, käsillä tekemistä, muotia, lasten rehellisyyttä, yksinkertaista kauneutta, platinan ja timanttien yhdistelmää, ohuen ohuita kristallilaseja, villasukkia, kanelipullia ja niiden tuoksua, kirpeitä ufokarkkeja, koivujen tuoksua, merta, naurua ja nukkuvan lapsen kauneutta noin muutama asia mainitakseni. Niin ja sitaatteja, ehkä jo huomasittekin.

Tämä blogi on sekalainen sepustus kaikesta itselleni tärkeästä. Välillä pelkkiä pintaraapaisuja ja ajoittain pohdintaa myös syvällisemmistä asioista.

Jos tämän jälkeen sinua jäi vielä pohdituttamaan jokin asia, niin laita minulle sähköpostia.

Lämpimästi tervetuloa! Piristät kovasti päivääni, jos klikkaat itsesi lukijaksi tai jätät kommentin, kiva tietää, ketkä täällä käyvät lukemassa!

xoxo

RouvaS.

4 kommenttia:

  1. Aika tyhjentävä ja ennenkaikkea kaunis kuvaus sinusta ja perheestäsi. Kaikkea hyvää teille.

    VastaaPoista

Thanks for making my day!