tiistai 30. lokakuuta 2012

Me & Mine & Our Style

Minua pyydettiin kirjoittamaan postausta omista ja lasteni suosimista vaatteista/tyylistä, joten tässä nyt jonkinlaista raapustelua asian tiimoilta... Ja kiitoksia tästä postausideasta!

Minulla on yllä: takki Warehouse, huivi Dolce & Gabbana, aurinkolasit Rayban, housut Zara, kengät Bianco, laukku Storksak Elizabeth. Luke the Spidermanilla ;): lippis PO.P, trikoohuivi Pomp de Lux, nahkatakki Rebel, chinot PO.P, kengät Angulus.


Omasta tyylistäni kirjoittelinkin jo aiemmin täällä , en tosiaan ole kauhean jännittävä pukeutuja. Yllä oleva kuva kuvastaa omaa tyyliäni aika hyvin. Helppoa ja mukavaa. Valitsen ehkä liiankin usein mukavuuden tyylin edelle, varsinkin kengissä (tarkoittaen siis, että kun asu x olisi täydellinen korkkareissa, niin valitsen kuitenkin kaupungille jalkineiksi tylsemmät ballerinat...) Ja käytän tällä hetkellä laukkuna lähes vain ja ainoastaan Storksakin Elizabethia käytännöllisyyssyistä ja laiskuuttani, sillä en jaksa pakata sitä tuhatta ja yhtä asiaa, mitä vauvan kanssa liikkuessa tarvitaan aina uuteen laukkuun ;) Yhdistelen merkkivaatteita second hand-löytöihin, Zara on luottokauppani ja henkkamaukkaa voisi kutsua vaatekaappini perusrakennusaineeksi sekä tunnustettakoon myös, että mielelläni pukeutuisin joka päivä farkkuihin. Siinäpä se pähkinänkuoressa ja juuri siitä syystä tämä ei ole muoti/vaateblogi ;D .

Pikku N.llä on päällään: takki: Benetton, farkut Mayoral, lakki H&M, huivi H&M, reppu SkipHop, kengät Angulus.

Poikien vaatteissa pidän reippaista perusväreistä yhdistettynä murretumpiin sävyihin, kuten ruskeaan, harmaaseen ja beigeen. Poikien vaatetuksessa on yleensä aina jokin väripilkku, olkoot se sitten punaruudullinen lakki tai sähkönsiniset chinot. Tykkään myös siitä, että lapsi näyttää lapselta ja yhdistänkin usein jonkin hyvin lapsellisen elementin klassisempaan asuun, kuten hassun pipon vähäeleiseen takkiin tai supermiespaidan siistiin neuletakkiin - lasten pukeutuminen saa olla mielestäni hauska asia :) Rakastan raitoja, neuletakkeja ja hattuja! Annan poikien osallistua vaatteidensa valintaan ikänsä sallimissa rajoissa - toinen tykkää väreistä ja kuoseista, toinen taas kengistä ja mustasta.

Käytössäni on melko rajallinen budjetti, joten alennusmyynnit ja outletit ovat kova sana taloudessamme. Panostan yleensä kenkiin, housuihin ja ulkovaatteisiin. Ostan n. 50% lastenvaatteista käytettynä ja ostaisin enemmänkin, mutta isompien poikieni ikäisille on hankalampi löytää hyväkuntoista käytettyä... Pyrin olemaan järkevä kuluttaja myös lastenvaatteissa, lastenvaatteiden järjetön hamstraus saa karvat nousemaan pystyyn. Itse koen tärkeäksi, että lapseni oppivat minun esimerkistäni järkevää kuluttamista elämän kaikilla osa-alueilla.

Pojille on mielestäni nykyisin tarjolla ihania vaatteita! Lempparimerkkejäni arkipukeutumisessa ovat Polarn O. Pyret, Gymboree, Benetton, Pomp de Lux, Next ja me&i. Hienosteluvaatteissa käännyn Ralph Laurenin, Hilfigerin ja Mayoralin puoleen. Ulkoiluvaatteissa luotan PO.P:n ja Ticket to Heavenin laatuun ja kestävyyteen, myös Mini A Turea ja Ver de Terreä löytyy, ennen ostin myös Reimaa, mutta viimeaikaiset kuosit eivät ole miellyttäneet... "Paremmat" ulkovaatteet ostan milloin mistäkin, Timberlandilta löytyy usein eniten minua miellyttäviä takkeja ja Benettonin tikkitakit löytyy jokaiselta. Kengissä panostan laatuun, liputan kunnon nahkakenkien puolesta, jotka ostan yleensä Calossista , tai ystäväni pojilta käytettynä, ulkoilukengissä suosin Vikingiä ja Timberlandia.


Pipo Rebel, t-paita Next, collegejakku PO.P, takki Rebel, housut PO.P, kengät Angulus









                                                                          


Lukella lakki Rebel, neuletakki Gymboree, chinot PO.P, purkkarit Zara

Lippis PO.P, neuletakki H&M, sammarit Rebel, nilkkurit Angulus


Vauvanvaatteissa ajattelen ensimmäiseksi mukavuutta. Esikoista puin ehkä enemmän ulkonäköä ajatellen, mutta kokemuksen kautta käytännöllisyys ja mukavuus ovat nousseet ykkösprioriteeteiksi - onneksi ulkonäöstä ei tarvitse kuitenkaan tinkiä. Mielestäni pienellä vauvalla bodyt ja mukavat pöksyt/haalarit ovat näppärimpiä ja mukavimpia. Vauvan pukeutumisessa pyrin välttämään myttyjä ja saumoja/kiristäviä kuminauhoja. Erityisesti, mikäli vauvaa tullaan kantamaan liinassa tai kantorepussa valitsen asuksi mahdollisimman usein bodyn + haalarin, myöskin kestovaipat asettavat ajoittain omat vaatimuksensa vauvan pukemiselle.

Vauvanvaatteista ostan 80% käytettynä, ostan paljon ystävältäni ja lisäksi internetin kirppiksiltä, ompelen ja neulon myös itse aina kun ehdin. Suosin ehdottomasti luonnonmukaisia materiaaleja: luomupuuvillaa ja villaa, keinokuituja vältän. Vauvanvaatteissa tykkään kuoseista ja hauskoista yksityiskohdista. Hempeilykin on ajoittain ok, mutta olen jo ehkä saanut yliannostuksen siitä kahden edellisen kanssa - välillä on hauska saada jotain vaihtelua ;)

Kauniita luonnonmukaisista materiaaleista valmistettuja vaatteita löytyy mm. Lindexilta, PO.P:lta, Baby Soy:lta ja Benettonilta. KappAhlin Newbie -mallisto oli alussa ihan lempparini ja Jesper Juniorin Eko Nalle on hinta-laatusuhteeltaan erinonomainen. Lisäksi suosin Nextiä, Mayoralia ja Baby GAPia, jos taas tekee mieli jotain retrohtavaa ja värikkäämpää käännyn Maxomorran, Tutan ja Ej Sikke Lejn puoleen. Koska ostan suurimman osan käytettynä, tulee meille myös monia sellaisia vaatemerkkejä, joita en olisi itse varmasti ostanut. Söpöimmät vauvan päähineet löytyvät yleensä Maximolta - ne istuvat hyvin ja pysyvät hyvin päässä, vielä kävelemättömän kengät hankin mieluiten Pedipediltä.


Itse tehty villahaalari, Nextin töppöset ja Maximon myssy.
Pipo Maximo, takki Benetton, kauluspaita Benetton, neule Lille Rose, farkut PO.P, töppöset Next.

Toivottavasti tämä vastasi sisällöltään sitä, mitä postauksen toivoja oli ajatellut!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Lake District

Järviseutu, Bathin lisäksi the place, minne porukka menee Jane Austenin kirjoissa lomailemaan.


Maisemat olivat henkeäsalpaavia...

Päivä alkoi matkalla Beatrix Potterin maailmaan, lapseni rakastavat Beatrix Potterin satuja, joten he olivat luonnollisesti innoissaan. Ja kohde oli niin kauniisti kokoonpantu, että oli se aikuisellekin ilahduttavaa :)





Beatrix Potter maailman jälkeen suunnistimme varsinaiseen päivän kohokohtaamme eli vaellukselle. Ilta-auringon leimussa aloitimme reilun tunnin mittaisen nousun vuoren huipulle...


Nämä kiviaidat olivat yksi niitä pieniä, mutta isoja asioita, joita odotin jo ennen matkaamme. Jotenkin olen kehittänyt soft spotin noita kohtaan. On vain jotenkin kiehtovaa ajatella, miten monet maailman kuohut nämä aidat ovat ottaneet vastaan ja miten paljon aikaa niiden pystyttäminen on vaatinut, miten sukupolvet toisensa jälkeen nostavat tipahtaneet kivet ylös ja laiduntavat karjaansa yhä samoilla niityillä... Aika mind blowing, jos sitä ajattelee. Vai olenko mä outo? :D



Lampaita oli joka puolella ja siis luonnollisesti myös jätöksiä. Pienillä pojilla riitti ihmettelemistä... Jos minulla olisi tyttö, olisi hän varmaan kiertänyt läjät kaukaa, mutta minullapa on poikia, joten heistä oli vain luonnollista pysähtyä tekemään syväanalyysiä kakkakasoista ;)


Täällä tiellä, keskellä ei mitään, tuntien ajomatkan päässä lähimmästä kaupungista, vastaani tuli läheisen maatalon "emäntä" iltakävelyllä poikansa kanssa. Yllään Hunterin saappaat, kauluspaita, neule ja toppaliivi. Tunsin oloni vähintäänkin nuhjuiseksi tuulipuvussani ;) Tosin omaksi puolustuksekseni sanottakoon, että rouva tuli vastaan hiekkatiellä ja me emme todellakaan päässeet huipulle hiekkatietä pitkin ja vaelluskengät sekä hengittävät vaatteet tulivat todellakin tarpeeseen...


Auringon laskiessa saimme kokea kaikki värien vaihtelut. Tämä utuisen vihreä hetki oli henkeäsalpaavan kaunis.


Pikkujätkä matkusti tyytyväisenä kantolaitteessaan. Ensimmäinen huippu saavutettu kypsässä 7kk iässä ;)


Vesiputous oli pojille elämys, jota jaksetaan muistella uudestaan ja uudestaan.




Ilta-auringon värjätessä rinteet punaiseksi vuorten yli kaikui huuto: "Me ollaan maailman kunkkujaaaaaa!". 


Viimeinen nousupätkä oli aika jyrkkää ;) Reidet alkoivat tässä vaiheessa olla aika maitohapoilla ja PikkuN. alkoi jo menettää uskoaan siitä, että huippua saavutettaisiin ikinä... Samassa kuitenkin kaikui siskoni ja Luken huudot, että he olivat saavuttaneet huipun. Päätin, että vaikka kannan lapsen selässäni loput 100 metriä, jos on pakko. Kannustus kuitenkin riitti PikkuN.lle ja poika saavutti huipun valtavan ylpeänä saavutuksestaan.


Pieni mies ja suuri saavutus <3


Kyllä kannatti.


Laskeutuessamme takaisin laaksoon oli aurinko jo painunut vuorten taakse ja enää taivaanranta punersi...



Ehdottomasti matkamme kohokohta, niin aikuisten kuin lastenkin mielestä. Ja kokemuksena kiitää sinne top 10 elämäni huipuimmista kokemuksista. Erityisesti lasten riemua omasta saavutuksestaan oli liikuttavaa seurata.

torstai 25. lokakuuta 2012

Style Bargain

Muutama superdullinen matkatuliainen, joista mä vaan olen head over heels-onnellinen...

Second Hand-löytö paikalliselta kirppikseltä. Villa-kashmirsekoitetta oleva "herraintakki". Tämän voi oikeasti yhdistää asuun kuin asuun. Love it! Mikään ei ilahduta niin paljon kuin laadukas second hand-löytö. Hinta: 5 puntaa.

Me käymme siskoni kanssa usein toistemme vaatekaapeilla. Nyt omaan kaappiini muuttavat mm. ylläoleva neule ja konjakin väriset Zaran housut, jotka olivat siskoni makuun turhan "aikuismaiset" - mun uudet lempparihousut :)  On mahtavaa viedä tuliaisina kotiin myös ilmaisia vaatteita ;)

Onko muita, jotka rakastavat TK Maxxia? Mä voin ainakin sanoa, että jos jossain myydään merkkivaatteita puoli-ilmaiseksi, niin mä voin ilmoittautua liikkeen kannattajaksi samantien... Tämä daydress poolopaitaan ja mustiin sukkiksiin yhdistettynä/evening dress korkeiden korkojen kanssa köyhdytti minua hampurilaisaterian verran. Merkki Ice London.

Tämä Sweewen neuletakki on mun takuuvarma uusi lemppari eikä varmasti tule toista samanlaista heti vastaan...
Hinta: 20 puntaa.

Primark on myös loistokauppa, etenkin tällaiselle pienellä budjetilla reissaavalle. Mun kokemuksen mukaan lastenvaatteet ovat myös hämmentävän hyvälaatuisia. Tosin joistain tuotteista pitää toki vähän katsoa, että mikä on oikeasti halvan oloinen/näköinen, mutta niinhän se on henkkamaukallakin... Tässä on PikkuN.:n talviparka kauppareissuille.
Hinta: 12 puntaa
 Luke halusi nahkatakin ja näin magea löytyi 16 punnalla!

Olen pipofani. Nämä väreiltään mätsäävät pipot oli pakko hankkia Lukelle ja PikkuN:lle, kun hintaakin oli vain pari puntaa kpl. Ollille täytynee neulasta itse jokin isoveljien pipojen väreihin sopiva myssy, että ovat sitten kaikki varmasti samaa sarjaa ;)

Vaatteista vaatteisiin, nyt on nimittäin pakko lähteä miettimään, mitä laitan tänään illalla päälleni - lähdemme miehen kanssa treffeille katsomaan stand uppia.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Stonehenge & Bath

Roadtrip Stonehengeen oli ehkä jopa isompi elämys kuin Stonehenge itse. Päätiellä tehtiin tietöitä ja meidät ohjattiin Diversion-opasteiden kautta pikkuteille, jotka veivät mitä ihastuttavimpien pikkukylien ja maalaismaisemien läpi. Ohitimme olkikattoisia taloja hoidettuine puutarhoineen ja muotoiltuine pensaineen, ajoimme läpi pienten kylien, joissa aika tuntui pysähtyneen satoja vuosia sitten sekä köröttelimme ajoittain niin pienillä kärrypoluilla, että pelkäsimme auton juuttuvan kiinni. Kunnes edessä lopulta avautui lähes silminkantamattomiin jatkuva pelto ja keskellä sitä kivirinki, josta kukaan ei ole vieläkään varma mikä ja miksi...

Pikkukylien vanhoissa taloissa oli niin matalat ovet, että olisi mahdotonta mennä sisään kumartumatta. Yllä olevasta pienestä sisustusputiikista halusin kuvan erityisesti siksi, että huomasin ikkunassa samalla karttakankaalla päällystetyn rahin ja lampunvarjostimen kuin mitä itse olen käyttänyt lastenhuoneen muistitauluun - oli jotenkin hassu kokemus törmätä tällaiseen yhtäläisyyteen keskellä englantilaista maaseutua.

Diversion-kyltit ohjasivat meidät toinen toistaan ihastuttavimmille pikkuteille, alla olevassa lehtitunnelissa ajelimme maileja...


Turisteja oli Stonehengessä PALJON, voin vain kuvitella, millainen tungos olisi ollut korkeasesongin aikaan... Suosittelen ehdottomasti kaikkia kävijöitä nappaamaan mukaan tarjottavan audiotourin, sillä muuten visiitistä ei olisi saanut läheskään samalla tavalla irti.

Ajomatka Stonehengestä Bathiin vei meidät läpi kumpuilevan maaseudun ja suurten korkeuserojen - korvat naksahtelivat itse kullakin ja näköalat olivat henkeäsalpaavia!


Ja sitten yllättäen yhden erittäin jyrkän nousun jälkeen eteemme aukeni Bath. Kumpuileva maasto täynnään vaaleanharmaita ja beigejä vanhoja rakennuksia, jotka kylpivät iltapäivän auringossa. Rakastuin Bathiin ensisilmäyksellä.


Bath oli ihastuttava! Erityisesti siellä vallinnut tunnelma oli jotain ennenkokematonta - eleganttia, rauhallista, kiireetöntä, mutta kuplivan iloista... Se kiteytyi mm. puistossa raidallisilla lepotuoleilla istuskeleviin ihmisiin, joista yksi luki kirjaa, toinen otti aurinkoa ja kolmas joi kahvia lasten juoksennellessa nurmikolla. Illalla tuolit kerättiin pois.
 Bath Abbey



Kaksi Jane Austen-fania ohittamassa Jane Austen museota täysin mitään tietämättä...

Lapset olivat uskomattomia, pienimmästä isoimpaan jaksoivat monen tunnin automatkan sekä kävelyt päälle. Stonehenge tosin meni keskimmäisen kanssa hieman pipariksi, koska PikkuN.-parka joutui heräämään kesken uniensa - think kiukkuinen kuin ampiainen ja kerro se potenssiin kymmenen :D


Ylpeä harvahammas (jolta muuten nyt puuttuu jo toinenkin etuhammas, niisk).


Royal Crescent. Täällä vietettiin hetki ja lapset saivat päästää höyryjä juoksennellen nurmikolla ja leikkien hippaa, taisivatpa nuo pari painimatsiakin ottaa ;)


Nämä kellaritason sisäänkäynnit olivat Bathissa yleinen näky - sisäänkäynnin sijainti ei kuitenkaan estänyt paikallisia laittamasta "pihojaan" kauniiksi.

Ihastuin näihin kaikkialla näkyviin sinisiin etuoviin niin ikihyvikseni, että melkein päätin, että jos joskus rakennamme oman talon, tulee siihen sininen etuovi, näytti se Suomessa sitten miten hassulta tahansa :D

Paluumatkalla poikkesimme vielä pikkiriikkiseen Castle Comben kylään, jota on kutsuttu maan kauneimmaksi kyläksi - enkä yhtään ihmettele. Kaiken tämän söpöyden keskellä oli vieläpä joutsenlampi. Can you say idyllic? :D

Tähän leipämyyntiin pitsiliinojen päällä kiteytyi se koko Castle Comben tunnelma... Koko kylä eli ihan 9omaa elämäänsä kuin jossakin aikakuplassa. Voi vain ihastella, mikä dedication näillä ihmisillä on ollut elämäntapansa säilyttämiseen, kun koko kylässä ei ollut yhtään modernia rakennusta, ei katuvaloja tai ylipäätään mitään, mikä olisi antanut viitteitä siitä, että eletään 21. vuosisadalla. Jos ikinä liikut suunnalla, niin suosittelen poikkeamista!



Ennen kotiin lähtöä kävimme Castle Comben paikallisessa pubi-illallisella . Oma annokseni oli camembertpiirasta punajuurikompotilla. Ihan kivaa pubiruokaa ;)

Tämä roadtrip jäi ehdottomasti elämään yhtenä parhaimmista!