Ollin lakki ja eskarilaisen taidenäyttely

Meritähtipipo siitä sitten tuli. Ei aivan vision kaltainen, mutta keräsi kyllä paljon huomiota. Meritähtilakkinen kävi isoveljensä eskarin taidenäyttelyssä. Tulipahan taas todettua, millainen onni on hyvä hoitopaikka ja työlleen omistautuneet lastentarhanopet. Ollikin viihtyi hyvin, sinne se viuhtoi muiden lasten sekaan hiekkalapio kädessä. Kamera unohtui kotiin, mutta onnea oli uusi puhelin, joka pelasti kiperän tilanteen ja tallensi kuvamuistoihin ylpeän taiteilijan ja tämän luomukset (tai disainit, kuten poika tohkeissaan esitti).

Ja hei kesäkin tuli! Ai että tätä lämpöä. Kyllä sitä kelpaa tepsutella ballerinoissa.

Sunnuntai

Juuri sellainen kuin sunnuntaiden pitääkin olla. Rento, rauhallinen ja herkullinen.

Olen virkannut Ollille kesäksi vaunuihin torkkupeittoa bambulangoista sekä newsboy hatin, jonka saan toivottavasti viimeisteltyä illalla. Lakkiin olisi tulossa vielä sivulle virkattu valkoinen tähti ja sen keskelle harmaa nappi. Uskon ja toivon, että siitä tulee oikein söpöinen.

Illan on kruunannut miehen kanssa kahdestaan nautittu skumppaillallinen (lasten katsoessa telkkarista Spy Kidsiä, , pakko varastaa näitä kahdenkeskisiä hetkiä keskellä arkea). Kokkasimme lohta, parsaa ja hollandaise-kastiketta - eli simppeliä ja niin hyvää. Maistui lapsillekin. Jälkkäriksi tein persikka cobleria. Tällaisia sunnuntaiden pitäisi olla aina.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Kaislikossa suhisee

Kevät on mielestäni loistavaa aikaa ottaa valokuvia veden äärellä. Iltapäivän valo on kaunis, pehmeä ja lempeä. Ja jotenkin se, kun värit ovat vielä hieman "pestyjä" tekee kuviin tietynlaisen satumaisen fiiliksen. Isommista pojista on hauskaa käydä rannalla heittelemässä leipiä. Omppu tykkää kepeistä... Äiti viihtyy linssin takana. Win-win-win.

Aurinkoista lauantai-iltaa!

Dreaming of Summer and Sunny Days

Aurinko herättää unelmat kesästä ja lämpimistä päivistä. Olisipa ihana matkustaa jonnekin lämpimään! Kesäisin viihdyn liiankin hyvin flipflopeissa, shortseissa ja väljissä t-paidoissa. Jokin ihana virkattu toppi olisi hauska. Jaksaiskohan sitä tehdä itse? Kesälomaakin on kertynyt hurjat 36 päivää! Katsotaan, pidänkö kaiken kesällä vai säästänkö myös myöhemmäksi. Toisaalta ensi syksyn koululaisen syysloma olisi kiva pitää vapaana itsekin... Loma tulee varmaan vietettyä kotimaassa, mutta ainahan sitä voi haaveilla... Jos sitä saisi vaikka lottovoiton tjtn. Tilinauhat näyttävät kyllä pitkästä aikaa hyvältä, kiitos töihin paluun, mutta rahareikiä olisi muitakin - niitä tylsiä, mutta tärkeitä. Joku pidempi vaelluskeikka olisi tarkoitus ainakin tehdä. Ja uida paljon! Meidän lähellä on onneksi useampi ranta, eivät ne tietenkään Välimeren biitsejä voita, mutta onhan niissä Suomen järvissäkin jotain... Ja vähän matkan päässä metsän keskellä aivan ihastuttavan kirkas metsälampi, jossa voi oikeasti kuvitella olevansa jossakin ihan muualla... Ja varmaan kesän huipputapahtumana siskoni tulee vihdoin kotiin. Viiden ulkomailla vietetyn opiskeluvuoden jälkeen. Lapset tuskin malttavat odottaa enkä kyllä minäkään. Miten hassua olisikaan, että voi oikeasti vain ottaa ja soittaa, tai ottaa ja tavata. Ne pienet arkiset asiat, jotka erottavat ihmiset, kun välissä on merta ja mannerta, ne on kohta taas mahdollisia. Ai että, on se vaan ihanaa, että tulee kesä!

(Tämän tajunnan virran tarjosi juuri loppunut kolmen päivän työviikko, jonka aikana olen tehnyt töitä vähintään viiden päivän edestä :D Nyt kelpaa kaivautua viltin alle ja rötvätä sohvalla. Töissä on kerätty hyvä mieli ja ensi kuussa ilahduttavat myyntibonukset.)

Ihastuttavaa loppuviikkoa ihmiset!

Tik-tak

Tuntuu, että vasta äsken panikoin töihin paluuta. Aika juoksee. Nyt me elämme jo rutinoitua arkea: ti-to mies on koti-isä ja minä "uraäiti". Ja aika hyvin tämä vaikuttaisi toimivan siitä huolimatta, että jopa yllättävän paljon saan ratkaisuamme puolustella. Ihmiset ovat suorastaan hämmentävän yllättyneitä siitä, että me olemme päätyneet tekemään tällaisen ratkaisun, mutta sitäkin useammin ihmetellään miehen jaksamista - myös ammattilaisten toimesta. Itse koen tämän sinänsä hassuna, että kertaakaan oman kotiäitiyteni aikana ei kukaan kyseenalaistanut omaa jaksamistani, mutta jostain syystä kaikki tuntuvat epäilevän, että mies on tehnyt päätöksensä kepeästi, ilman tarkkaa miettimistä ja mielessään ruusuinen kuva siitä, millaista arki lasten kanssa on... Pahimpia taitavat olla ne toiset äidit, siis ihan tuntemattomat, joiden kanssa asia tulee puheeksi kuin ohimennen. Olisi mahtavaa, jos ihmiset muistaisivat, että se, mikä ei toimisi omassa perheessä ei tarkoita sitä, etteikö se toimisi jollakin muulla ja olisi heille juuri se oikea ratkaisu...

Noh, puolusteluista huolimatta tämä ratkaisu tuntuu todella hyvältä. Mies ja pojat vaikuttavat pärjäävän hyvin, esikoinen on 8-12 eskarissa, keskimmäinen keskiviikko- ja torstai-iltapäivät kerhossa. Mies hoitaa asiat omalla tavallaan. Minä en puutu. Hän on kotona, joten hänellä on oikeus tehdä asiat omalla tyylillään - en siis ole päällepäsmäröimässä siitä, miten pyykit viikataan tai mihin kellonaikaan on parasta viedä lapset ulos. Ja kummasti se saa pyykit pestyä, lapset ulkoilutettua ja jopa ruuankin pöytään, kun tulen töistä kotiin. Tänään täällä oli jopa leivottu pullaa... Alan pikkuhiljaa uskoa, että meillä asustaa melkoinen superisi!

Loppuen lopuksi oma paluuni työelämään sujui kohtuu kivuttomasti. Ensimmäisen työputken jälkeen kuopus hylki minua hetken, vain isi kelpasi ja vaikutti jopa siltä ettei hän edes muistanut minua, mikä kieltämättä otti koville. Nopeasti hän kuitenkin ymmärsi jutun juonen ja nyt tullessani kotiin konttaa (tai hoipertelee) ovelle nauravainen pieni mies kädet ojossa. Itselle kolme työpäivää on juuri bueno, toki palkka on pienempi kuin tehdessäni täyttä viikkoa, mutta toisaalta työmatkakulut hieman pienemmät. Arvostan kuitenkin yli kaiken (lue täyden palkan ;) sitä, että täydellisesti mehut vievien työpäivien jälkeen on minulla neljä arvokasta päivää viettää aikaa lasteni ja miehen kanssa. Perjantaisin minulla on tapana noutaa esikoinen eskarista ja menemme kaikkien poikien kanssa donitseille Arnoldsiin - mies saa viettää omaa aikaa ja tehdä kouluhommia ja meillä on sitä omaa "laatuaikaa" poikien kanssa. Rakastan näitä tällaisia tapoja ja perinteitä, jotka luovat sitä yhteistä sidettä välillemme ja lapsille ne ovat myös aivan spesiaaleja juttuja. Donitsien jälkeen käymme poikien toiveesta lelukaupassa, siellä he pohtivat, mitä ostavat, kun säästöpossujen sisältö viedään heidän tileilleen ja se on heistä aina yhtä hauskaa. Yhtenä vaapapäivistä käymme koko perhe paikallisessa italialaisen perheen pyörittämässä ravintolassa lounaalla, toisena käymme elokuvissa/tapahtumissa/urheilemassa ja yksi on sitten varattu puhtaasti rentoilua varten, viime viikolla harjoittelimme pastelliväreillä piirtämistä, mikä oli superhauskaa.  

Arki siis rullaa ja se on vielä kaiken lisäksi hyvää. Olen kuitenkin kehittänyt itselleni yhden tarpeen, jotta arki olisi asteen helpompaa, ettei tarvitsisi aina kaivaa sitä puhelinta laukun pohjalta, kun kiiruhtaa junaan/bussiin... Tarvitsisin siis kellon. En kallista, mutta kuitenkin hyvän. Ja tietysti ulkonäön pitäisi miellyttää. En juurikaan pidä siroista, naisellisista kelloista, vaan haluan androgyynin kellon, jossa on kuitenkin ripaus tyttömäisyyttä. 

Kuvat Keskisen kello Oy

Tuo Skagen vaikutti aika mielenkiintoiselta sveitsiläisine koneistoineen ja elinikäisine takuineen. Too good to be true? 

Makoisa maanantai

Paluu arkeen.  Kolme kuppia kahvia. Aamupiirrettyjä pyjamat päällä. Leluja housuissa. Yhteisiä leikkejä. Yksinäisiä leikkejä. Kaupassa käyntiä pulkkaillen. Maanantait on ihan mukavia, kun työviikko alkaa vasta tiistaina.

Hemmottelin lapsia (ja miestä ja itseäni) tänään kolmen suklaan kekseillä. Tämän reseptin olen kehitellyt jo monta vuotta sitten ja se on perheemme kestosuosikki, keksit ovat ihanan chewy ja ah, niin suklaisia.

Kolmen suklaan keksit 

100g tummaa suklaata
200g maitosuklaata (100g sulatettuna, 100g paloiksi murskattuna)
1 cup jauhoja
1/2 kaakaojauhetta
1 cup sokeria
1/2 cup fariinisokeria
vaniljaa
ripaus suolaa
1tl soodaa
100g leivontamargariinia
2 munaa

Sulata suklaat ja voi vesihauteessa. Kaada kulhoon, annan jäähtyä ja vatkaa joukkoon sokerit. Lisää kananmunat yksitellen. Sekoita joukkoon jauhot, johon sekoitettu muut kuivat aineet. Sekoita puulastalla joukkoon suklaapalat. Nostele leivinpaperille pellin päälle ruokalusikalla "kakkaroita", sellaiset n. 2cm halkaisijaltaan ovat hyviä, jos haluat keskikokoisia keksejä. Paista 200 asteessa n. 10 min. tai kunnes pinta alkaa halkeilla. Keksit ovat parhaimmillaan, kun ne eivät ole täysin kovaksi paistettuja.

Makoisaa maanantaita!