Tuntuu, että vasta äsken panikoin töihin paluuta. Aika juoksee. Nyt me elämme jo rutinoitua arkea: ti-to mies on koti-isä ja minä "uraäiti". Ja aika hyvin tämä vaikuttaisi toimivan siitä huolimatta, että jopa yllättävän paljon saan ratkaisuamme puolustella. Ihmiset ovat suorastaan hämmentävän yllättyneitä siitä, että me olemme päätyneet tekemään tällaisen ratkaisun, mutta sitäkin useammin ihmetellään miehen jaksamista - myös ammattilaisten toimesta. Itse koen tämän sinänsä hassuna, että kertaakaan oman kotiäitiyteni aikana ei kukaan kyseenalaistanut omaa jaksamistani, mutta jostain syystä kaikki tuntuvat epäilevän, että mies on tehnyt päätöksensä kepeästi, ilman tarkkaa miettimistä ja mielessään ruusuinen kuva siitä, millaista arki lasten kanssa on... Pahimpia taitavat olla ne toiset äidit, siis ihan tuntemattomat, joiden kanssa asia tulee puheeksi kuin ohimennen. Olisi mahtavaa, jos ihmiset muistaisivat, että se, mikä ei toimisi omassa perheessä ei tarkoita sitä, etteikö se toimisi jollakin muulla ja olisi heille juuri se oikea ratkaisu...
Noh, puolusteluista huolimatta tämä ratkaisu tuntuu todella hyvältä. Mies ja pojat vaikuttavat pärjäävän hyvin, esikoinen on 8-12 eskarissa, keskimmäinen keskiviikko- ja torstai-iltapäivät kerhossa. Mies hoitaa asiat omalla tavallaan. Minä en puutu. Hän on kotona, joten hänellä on oikeus tehdä asiat omalla tyylillään - en siis ole päällepäsmäröimässä siitä, miten pyykit viikataan tai mihin kellonaikaan on parasta viedä lapset ulos. Ja kummasti se saa pyykit pestyä, lapset ulkoilutettua ja jopa ruuankin pöytään, kun tulen töistä kotiin. Tänään täällä oli jopa leivottu pullaa... Alan pikkuhiljaa uskoa, että meillä asustaa melkoinen superisi!
Loppuen lopuksi oma paluuni työelämään sujui kohtuu kivuttomasti. Ensimmäisen työputken jälkeen kuopus hylki minua hetken, vain isi kelpasi ja vaikutti jopa siltä ettei hän edes muistanut minua, mikä kieltämättä otti koville. Nopeasti hän kuitenkin ymmärsi jutun juonen ja nyt tullessani kotiin konttaa (tai hoipertelee) ovelle nauravainen pieni mies kädet ojossa. Itselle kolme työpäivää on juuri bueno, toki palkka on pienempi kuin tehdessäni täyttä viikkoa, mutta toisaalta työmatkakulut hieman pienemmät. Arvostan kuitenkin yli kaiken (lue täyden palkan ;) sitä, että täydellisesti mehut vievien työpäivien jälkeen on minulla neljä arvokasta päivää viettää aikaa lasteni ja miehen kanssa. Perjantaisin minulla on tapana noutaa esikoinen eskarista ja menemme kaikkien poikien kanssa donitseille Arnoldsiin - mies saa viettää omaa aikaa ja tehdä kouluhommia ja meillä on sitä omaa "laatuaikaa" poikien kanssa. Rakastan näitä tällaisia tapoja ja perinteitä, jotka luovat sitä yhteistä sidettä välillemme ja lapsille ne ovat myös aivan spesiaaleja juttuja. Donitsien jälkeen käymme poikien toiveesta lelukaupassa, siellä he pohtivat, mitä ostavat, kun säästöpossujen sisältö viedään heidän tileilleen ja se on heistä aina yhtä hauskaa. Yhtenä vaapapäivistä käymme koko perhe paikallisessa italialaisen perheen pyörittämässä ravintolassa lounaalla, toisena käymme elokuvissa/tapahtumissa/urheilemassa ja yksi on sitten varattu puhtaasti rentoilua varten, viime viikolla harjoittelimme pastelliväreillä piirtämistä, mikä oli superhauskaa.
Arki siis rullaa ja se on vielä kaiken lisäksi hyvää. Olen kuitenkin kehittänyt itselleni yhden tarpeen, jotta arki olisi asteen helpompaa, ettei tarvitsisi aina kaivaa sitä puhelinta laukun pohjalta, kun kiiruhtaa junaan/bussiin... Tarvitsisin siis kellon. En kallista, mutta kuitenkin hyvän. Ja tietysti ulkonäön pitäisi miellyttää. En juurikaan pidä siroista, naisellisista kelloista, vaan haluan androgyynin kellon, jossa on kuitenkin ripaus tyttömäisyyttä.
 |
| Kuvat Keskisen kello Oy |
Tuo Skagen vaikutti aika mielenkiintoiselta sveitsiläisine koneistoineen ja elinikäisine takuineen. Too good to be true?
Hyvää pohdintaa ja tutunkuuloisia ajatuksia puolin ja toisin. Ihana kuulla, että teillä arki sujuu hyvin!
VastaaPoistaKaikki kellot näyttävät kauniilta. Itse ihastuin tuohon ylimpään...
Mukavaa & aurinkoista viikonloppua!
Kiitos mielipiteestä, se on tällä hetkellä minullakin se ykkössuosikki - kullan ja hopean yhdistelmä olisi korujen suhteen näppärä...
PoistaKiitos samoin, hyvää viikonloppua sinnekin!
Arki kuulostaa hyvältä!
VastaaPoistaMinä olen tuuminut että koti-isäksi jääminen sujuu varsin kivuttomasti ja vaivattomasti isiltä, jotka ovat olleet aktiivisesti lasten vauva-ajasta saakka arjen pyörityksessä ja ottaneet vastuuta siitä. Näin ainakin meillä kävi:) isän kotiin jääminen oli meillä tästä syystä helppo ja luonnollinen ratkaisu, vaikka saikin aikaan kummasteluja ympäristössä. Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä pärjääkö mies:)
Heppu
Minäkään en itse ole epäillyt miestä hetkeäkään. Jotenkin olin vain kuvitellut, että nykyisin isien kotiin jääminen on jo sen verran useammin tapetilla, että se ei herättäisi näin vahvoja mielipiteitä, joten siksi en jotenkin osannut odottaa tällaista kannanottoa...
PoistaMukavaa kuulla, että teilläkin sama ratkaisu toimii! :) Jokos teillä on muuten h-hetki lähellä?
Ei ole vielä h-hetki lähettyvillä, vielä pitäisi malttaa odottaa kesäkuuhun ja nauttia tästä ajasta kun valmistellaan pienen tuloa. Isoveljet ovat aivan innoissaan ja tiistaina päästäänkin koko porukalla neuvolaan <3
PoistaKatsoitko muuten A2 teema ohjelman äidit töihin? Siinä käsiteltiin tätä isien osallistumista lasten hoitoon näkökulmasta, pitäisikö isille korvamerkitä 6kk vanhempainvapaasta.
Heppu
VastaaPoistaKiva kuulla, että teidän arki toimii uudella kuviolla! Minusta olisi jotenkin aika yllättävää jos järkevä ja rakastava isä EI pärjäisi omien lastensa kanssa kotona. Miksi ei pärjäisi?
Toki se voi olla totta, että vasta, kun jää kotiin, tajuaa sen kotona olemisen todellisen luonteen täysin, mutta ihan sama koskee työssäkäymistäkin. Mulla esim. ei ole kokemusta siitä, millaista on tulla väsyneenä työpäivän jälkeen kotiin jos vastassa odottaa (pahimmillaan) kiukkuinen ja väsynyt perhe ja vaihtaa suoraan lennosta työajatukset kotiajatuksiin.
Pojot miehellesi JA sulle!
Minäkään en oikein ymmärrä, mistä nämä mielipiteet kumpuavat... Meillähän mies ilmoitti jo hyvin aikaisessa vaiheessa haluavansa tällä kertaa jäädä kotiin, noh, nyt tilanteet ovat muuttuneet ja hänen kotiin jäämisensä on itse asiassa taloudellisestikin kannattavampaa kuin minun, mutta yhtäkaikki päätöksensä hän oli tehnyt ja varmasti ajatusta punniten.
PoistaOlin jotenkin todellakin ajatellut, että tämä on ihan normaali juttu, harvinainen kyllä, mutta että ei kuitenkaan mitenkään erityisemmin mielipiteitä sytyttävä. Muiden suhtautuminen on siis ollut minulle täysi yllätys - mutta toki positiivisia ja rohkaiseviakin kommentteja on joukkoon mahtunut!
Kiitos tsempeistä!
VastaaPoistaSekin on tosi jännä asia, että useinhan isien töissäoloa ja äitien kotonaoloa puolustellaan sillä, että yleensä miehet tienaa enemmän ja se on perheen kannalta kannattavampaa. Mutta ilmeisesti se selitys toimii vain yhteen suuntaan, sillä jos nainen tienaa enemmän ja menee töihin, niin se ei olekaan hyväksyttävä syy.
Muistan aikoinani, kun omat pikkusiskoni syntyivät (nyt yläasteikäisiä, joten ei siitä vielä NIIIN pitkä aika ole) ja ihmiset oikein julkisesti kauhistelivat töihin aika pian palannutta äitipuoltani. Isäni tahtoi olla kotona vauvan kanssa ja lisäksi äitipuoleni oli opettaja ja he asuivat työpaikan naapurissa, joten imetyskin hoitui välitunneilla. Luulen, että sillon äitipuoleni myös tienasi enemmän, joten sitäkin puolta oli ajateltu. Muistan ihmisten kommentoineen, että on itsekästä naiselta palata noin pian töihin, kun aikoinaan naiset ovat taistelleet saadakseen niin hyvät äitiysetuudet. En pysty käsittämään! Ei minusta itsestäni varmaan olisi töihinlähtijäksi kauhean pian, mutta en silti ikinmaailmassa kritisoisi toisten ratkaisuja näissä tilanteissa. Lienee lapselle tärkeintä on se, että muodostuu 1-2 pysyvää kiintymyssuhdetta ja hoito on hyvää.
Ei minullakaan hinkua töihin ollut, mutta miehellä oli halu jäädä kotiin. Enkä ainakaan itse keksinyt yhtään hyvää syytä, miksi minulla olisi siihen etuajo-oikeus... Itse olen taas huomannut, että silloin, kun puhun miehen halusta jäädä kotiin ihmisten yllätys ja epäilykset mieh3en liian ruusuisesta ajatusmaailmasta ovat yleisiä, mutta jos mainitsen, että tällä hetkellä oma työssäoloni on taloudellisestikin kannattavampaa, muuttuu ääni kellossa saman tien. Se ymmärretään paremmin. Siltikin kysytään, kauanko mies aikoo jaksaa ja miten edes isommat lapset eivät ole päiväkodissa... En sen ihmeemmin lähde ikinä puolustelemaan. Mies on yhtä kykeneväinen tekemään valinnat lasten hoitoon liittyen kuin minäkin.
Poista