Childhood Summers

Meillä asuu pian pieni eskarilainen. Siis ensi viikolla jo! Jotenkin havahduimme siihen miehen kanssa eilen, että nyt tässä tosiaan viedään viimeistä kesälomaviikkoa. Tietynlainen haikeus puristaa rintaa: tämä on viimeinen kesä, kun esikoiseni on pikkulapsi. Tästä eteenpäin se on lisää aikatauluja ja velvollisuuksia vuosi vuodelta. Ei enää sitä huolettomuutta ja pelkkää leikkiä. Ja hän on jotenkin vielä niin pieni, minun vauvani - vastahan se oli eilen, kun pitelin häntä sylissäni ensi kerran... Nuorimies itse on tietysti aivan pähkinöinä, eritoten, koska äiti heltyi ja lupasi eskarin aloituslahjaksi Ninjago-repun (apua!).

Päätimme ottaa tästä viimeisestä viikosta kaiken irti ja kysyimme isommilta pojilta toiveita siitä, mitä he haluaisivat tehdä.

Lista:

- mennä rannalle koko päiväksi ja iltauinnille

- pyöräillä

- syödä aamiaista lounaaksi (aka brunssiabrunssia)

- käydä Muumimaailmassa/Flamingossa/Englannissa/Ruotsinlaivalla

- kävellä metsässä

- syödä jäätelöä

- mennä laivalla ja lentokoneella

- syödä herkkuja

- keinua

- syöttää vauvalle kalkkunaa

- naurattaa vauvaa

- käydä isin kanssa pyöräretkellä

Tähän mennessä olemme:

Huomenna me sitten starttaamme minibreakille. Tämä on ensimmäinen reissu Ollin kanssa poissa kotoa, yhtä mökkireissua lukuunottamatta. Piti ihan miettiä, mitä sitä pakkaisi mukaan... Arvaatteko mihin ollaan menossa?

 Mukaan tulevat vaatteet sekä

yöpuku, windfleecehaalari, kääntöhellehattu, trikoopipo, rasvat ja tipat, Sophie Giraffe luonnonkumipurulelu, unirätti, varatutti, BabyBanzit, lempparilelu + uusi lelu, harsoja (+ Panadol, jota ei ole kuvassa). Lisäksi mukaan paketti vaippoja (meillä kyllä kestoillaan, mutta reissuun haluan kertiksiä) ja wipeseja sekä varuilta myös tuttipullo.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Metsä on täynnänsä mustikkaa...

...Ollikin marjaan nyt mennä saa.
Polku kun kauemmas kulkeutuu,
Ollilla mustuvat sormet ja suu.

Mustikkacrumble

Taikina:

200g voita
1dl fariinisokeria
1,5dl sokeria
1 muna
3dl jauhoja
1tl leivinjauhetta
vaniljauutetta

n. 0,5l mustikoita

Crumble

150g kylmää voita
1,5dl fariinisokeria
3dl kaurahiutale-jauhoseosta, josta 1/3 jauhoja ja loput hiutaleita

Voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja jauhot joukkoon vähitellen. Ripottele päälle mustikat. Tee crumble: sekoita kylmä voi, sokeri ja hiutale-jauhoseos keskenään murumaiseksi seokseksi. Levitä pinnalle. Paista 200 asteessa, kunnes pinnaltaan kauniin kullanruskea n. 20 min.

...päättynyt on marjamatkakin tää.

2/3 Off Duty

Takana kaksi melkoisen rentouttavaa iltaa. Olemme olleet 2/3 lapsivapaalla nimittäin. Veimme isommat pojat perjantai-iltana, koko päivän kestäneen täydellisen ihanan uintiretken päätteeksi, anopille ja siellä he ovat viihtyneet tähän päivään asti. Ensimmäisenä iltana vaunuttelimme miehen kanssa ilta-auringon paisteessa kauppaan, vuodatimme huomiota Ollille (joka on muuten kovasti lähdössä liikkeelle) ja vauvan mentyä nukkumaan katsoimme yhdessä Olympialaisten avajaisia ja nautimme suunnattomasti hyvistä yöunista, sillä meillä vauva nukkuu paremmin kuin isoveljensä.

Eilen sitten nautimme toisesta peräkkäisestä vapaaillasta (kyllä, pelkän vauvan kanssa olo tuntuu aivan vapaaillalta, jos ihan rehellisiä ollaan) ja kokkasimme ihanan raikkaan kesäillan dinnerin, jonka nautimme vanhempieni kanssa kylmän valkoviinin kera. 

Halusimme äitini kanssa käyttää omassa keittiöpuutarhassamme kasvavaa (rehottavaa :D ) babypinaattia ja päädyin tekemään superherkullisen, mutta myös terveellisen kasvispiirakan. Pohja on valmistaikinasta, joten piirakka valmistui myös älyttömän nopeasti. Yhtä hyvin pohjan voisi tietenkin tehdä itse ja simppeli pate brisee olisi varmasti oikein toimiva. 

Pinaatti-feta-tofupiirakka

Pohja:

1pkt ruis-perunataikinaa

Täyte:

kunnon nippu babypinaattia

1 pkt fetajuustoa

1 pkt pehmeää tofua

1,5dl luomu kermaa

1,5dl luomu Goudaraastetta

1 kananmuna

valkopippuria

valkosipulia maun mukaan

suolaa maun mukaan

Huuhtele pinaatti ja paista pannulla nokareessa voita. Muussaa feta ja tofu ja sekoita keskenään. Levitä vuokaan painellun piirakkapohjan päälle, levitä joukkoon pinaatti. Riko kananmuna pieneen kulhoon ja riko rakenne, sekoita joukkoon kerma. Mausta. Kaada täytteiden päälle ja levitä päälle vielä kevyt kerros goudaraastetta. Paista hieman reilussa 200 asteessa n. 20 minuuttia/niin kauan kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja piirakkatäyte on hyytynyt. 

Tarjoile raikkaan salaatin kanssa:

Tämä päivä olisi tarkoitus viettää keskiaikaisissa tunnelmissa, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt pian, pian hakemaan muruset kotiin!

Beginnings

Tänään korurasiastani, siitä vanhasta kukallisella kankaalla päällystetystä jonka olen säilyttänyt uskollisesti  8 -vuotiaasta lähtien vaikka mieheni on antanut minulle lahjaksi paljon kauniimman ja käytännöllisemmän monikerroksisen Windrosen jo vuosia sitten, osui käteeni punottu lasihelmirannekoru jota olen viimeksi käyttänyt teini-ikäisenä. Hetken mielijohteesta kiinnitin sen ranteeseeni ja automaattisesti käteni eksyi kaulassani roikkuvaan medaljonkiin, myöskin mieheltäni saatuun lahjaan, jonka sisälle hän on kiinnittänyt lastemme kuvat. Voiko olla totta, että se sama lasihelmikäsikorua käyttänyt tyttö on tosiaan näiden lasten äiti? 

Varmastikaan en 19 -vuotiaana ajatellut, että alle 10 vuotta myöhemmin minulla olisi kolme lasta. Ja aivan varmasti en ajatellut, että asuisin jälleen vanhempieni katon alla! Ja silti. Tässä sitä ollaan. Elämällä on tapana järjestää yllätyksiä. Onneksi.

Rakastan olla äiti. Mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, ettei se aina ole helppoa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: pahimpanakin päivänä käydessäni nukkumaan ajattelen, miten onnekas olen saadessani olla juuri näiden lasten äiti ja lupaan joka ilta, että seuraavana päivänä yritän olla edellistä parempi äiti pienille aarteilleni - tätä työtä ei varmasti ikinä hallitse täydellisesti ja virheitä tekemättä, mutta takuuvarmasti jokainen päivä tuo mukanaan uuden läksyn opittavaksi! Omien poikieni lisäksi joudun ajoittain paimentamaan pikkuveljeäni, aikuisuuden ja teini-iän välisellä kivisellä tiellä eteenpäin taistelevaa seinänaapuriamme.

Vaikka äitiys on tällä hetkellä hyvin määrittelevä rooli elämässäni ei mistään tulisi mitään ilman aviomiestäni. (Tähän väliin hän todennäköisesti heittäisi jonkin puujalkavitsin, kuten: "Niin kai, koska et osaa edes vaihtaa lamppua.") Miehelläni on tässä blogissa kirjaimellisesti sormensa pelissä, koska itse en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi as in en todellakaan osaa edes vaihtaa sitä lamppua. Lisäksi hänen kontribuuttinsa koskevat lähes kaikkia diy-projektejani, joita varmasti tulon täälläkin esittelemään.

Mitä voit siis blogiltani odottaa?

Rakastan käsillä tekemistä! Askartelu, kokkaus, ompelu, neulominen, maalaaminen, vanhan tuunaaminen noin muutama "harrastus" mainitakseni. Kunpa vain päivässä olisi enemmän tunteja, että voisi toteuttaa kaikki ideansa! Valokuvaus on suuri intohimoni ja uskon siihen, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tulen siis varmasti kertomaan monet "tarinoistani" kuvieni kautta.

Aina ajoittain innostun myös sisustamaan, miettimään asukokonaisuuksia, järjestämään juhlia ja puutarhuroimaan yhdessä äitini kanssa.

Enkä muuten viihdy yksin, joten jätäthän joskus kommenttia! Palautekin on tervetullutta!