Tänään korurasiastani, siitä vanhasta kukallisella kankaalla päällystetystä jonka olen säilyttänyt uskollisesti 8 -vuotiaasta lähtien vaikka mieheni on antanut minulle lahjaksi paljon kauniimman ja käytännöllisemmän monikerroksisen Windrosen jo vuosia sitten, osui käteeni punottu lasihelmirannekoru jota olen viimeksi käyttänyt teini-ikäisenä. Hetken mielijohteesta kiinnitin sen ranteeseeni ja automaattisesti käteni eksyi kaulassani roikkuvaan medaljonkiin, myöskin mieheltäni saatuun lahjaan, jonka sisälle hän on kiinnittänyt lastemme kuvat. Voiko olla totta, että se sama lasihelmikäsikorua käyttänyt tyttö on tosiaan näiden lasten äiti?
Varmastikaan en 19 -vuotiaana ajatellut, että alle 10 vuotta myöhemmin minulla olisi kolme lasta. Ja aivan varmasti en ajatellut, että asuisin jälleen vanhempieni katon alla! Ja silti. Tässä sitä ollaan. Elämällä on tapana järjestää yllätyksiä. Onneksi.
Rakastan olla äiti. Mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, ettei se aina ole helppoa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: pahimpanakin päivänä käydessäni nukkumaan ajattelen, miten onnekas olen saadessani olla juuri näiden lasten äiti ja lupaan joka ilta, että seuraavana päivänä yritän olla edellistä parempi äiti pienille aarteilleni - tätä työtä ei varmasti ikinä hallitse täydellisesti ja virheitä tekemättä, mutta takuuvarmasti jokainen päivä tuo mukanaan uuden läksyn opittavaksi! Omien poikieni lisäksi joudun ajoittain paimentamaan pikkuveljeäni, aikuisuuden ja teini-iän välisellä kivisellä tiellä eteenpäin taistelevaa seinänaapuriamme.
Vaikka äitiys on tällä hetkellä hyvin määrittelevä rooli elämässäni ei mistään tulisi mitään ilman aviomiestäni. (Tähän väliin hän todennäköisesti heittäisi jonkin puujalkavitsin, kuten: "Niin kai, koska et osaa edes vaihtaa lamppua.") Miehelläni on tässä blogissa kirjaimellisesti sormensa pelissä, koska itse en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi as in en todellakaan osaa edes vaihtaa sitä lamppua. Lisäksi hänen kontribuuttinsa koskevat lähes kaikkia diy-projektejani, joita varmasti tulon täälläkin esittelemään.
Mitä voit siis blogiltani odottaa?
Rakastan käsillä tekemistä! Askartelu, kokkaus, ompelu, neulominen, maalaaminen, vanhan tuunaaminen noin muutama "harrastus" mainitakseni. Kunpa vain päivässä olisi enemmän tunteja, että voisi toteuttaa kaikki ideansa! Valokuvaus on suuri intohimoni ja uskon siihen, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tulen siis varmasti kertomaan monet "tarinoistani" kuvieni kautta.
Aina ajoittain innostun myös sisustamaan, miettimään asukokonaisuuksia, järjestämään juhlia ja puutarhuroimaan yhdessä äitini kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thanks for making my day!