Uusi elämäntilanne. Uusi blogi.
Klik. Toivottavasti tulette käymään!
torstai 27. kesäkuuta 2013
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Viisi
Ihana, aurinkoinen, pippurinen ja mielikuvituksekas keskimmäisemme täytti eilen viisi. Annoimme hänelle lahjaksi miniloman Flamingossa, jonka tiesimme jo etukäteen olevan dream come true (elämyslahjat ovat meidän perheessä vähän niin kuin perinne, yhteiset kokemukset kantavat niin paljon pidemmälle kuin tavara, jota lapsille bruukaa kertyvän muutenkin). Flamingo-reissu on kuulunut joka vuosittaiseen perinteeseen neljän vuoden ajan ja erityisesti keskimmäinen odottaa näitä aina taukoamatta. Ei siis ollut vaikeaa miettiä hänelle sopivaa syntymäpäiväyllätystä - luonnollisesti reissulla synttärisankari sai päättää monista asioista, kuten missä halusi syödä yms.
Siinä vaiheessa, kun itseltä ja pienimmältä loppuu puhti, on aika keskittyä hyvään pokkariin (Salmon Fishing In The Yemen, suosittelen).
Minilomat lasten kanssa koti-Suomessa ovat ainakin minulle ihan parhautta. On toki hauskaa käydä ulkomaillakin, mutta vaikka itse en varsinainen stressaajaluonne olekaan, on siinä tietysti aina omat kommervenkkinsä. Muutaman päivän irtiotto kotimaassa ei vaadi juuri mitään muuta kuin sen, että ottaa ja lähtee...
Muutama kuva Instagramin kautta, olin niin rentoutunut, etten ottanut edes kameraa mukaan. Joskus sekin on aika vapauttavaa :)
Junamatkalla voidaan bongailla ikkunasta mm. taloja tai punaisia autoja
Heurekassa oli kivaa!
Hotellihuoneessa lapset saavat katsoa taivaskanavilta piirrettyjä ja vanhemmat nostavat jalat ylös.
Kun kotona valitaan aina se ravintola ilman leikkipaikkaa ja opetetaan lapsille ravintolaköyttöytymistä, niin minilomalla valitaan se leikkipaikkaa lähinnä oleva pöytä ja nautitaan lailliset viiniä kahdestaan keskustellen ;)
Saunassa keskimmäinen huokaisi onnellisena, että tämä oli huippureissu :)
Hurjat liut, minäkin tulin alas jokaisesta ja pojista oli mahtavaa, kun minilomalla äitikin repäisi ;)
Synttärisankari ei saanut kakkua, mutta ravintolahenkilökunnan erityiskoristelema jälkkärikin maistui :)
Minilomalla ei ehdi stressaantua, jos mukaan ei osu ihan just ne järkevimmät kulkupelit. Pari päivää pärjää aina vaihtoehtomenetelminkin...
Oikein kiva viikonloppu! Nyt akut sopivasti latautuneina kohti alkavaa viikkoa!
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Arkea, vaan ei huonompaa
Lenkkeilyä maalaismaisemassa, eskarilaisen kevätjuhlaa, miehen kokkailemaa kasvisruokaa. Kuulostaa simppeliltä, mutta tunnelataus on ollut melkoinen.
Välillä arki vaan on huippua. Loppuviikkoon saadaan tosin vähän juhlaakin, kun keskimmäinen täyttää viisi ja suuntaamme minikylpylälomalle.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Uudet kengät
Taas kuulkaa ihan suorastaan käveli yhdet ponipantterit vastaan tuolla kaupungilla. Me so Happy. Jälkimmäinen potenssiin kaksi, koska kengät olivat vieläpä alennuksessa. Merkki on jälleen Your Face. Eilen ne olivat mulla rennon farkkuasun kavereina, tänään toimistokelpoiseen hameasuun yhdistettynä ( josta ehkä saan kuvankin otettua vielä tänään jos muistan).
Shoppailuseurana mulla lukuisten ostoskassien lisäksi pari veijaria.
Aurinkoista tiistaita kamut!
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Pitkä viikonloppu
Olen varmasti aiemminkin fanannut tästä samasta asiasta, mutta entisen vuorotyöläisen vaimona yhteiset viikonloput ovat vain jotain niin ihanaa. Pitkät viikonloput, jotka saadaan viettää yhdessä. Joko superbusynä tai sitten ihan vain lööbaillen. Ah, mitä luksusta!
Kuten aina, oma viikonloppuni alkaa jo perjantaina. Tosin tällä viikolla jouduin kyllä hoitamaan poikkeuksellisesti työasioita myös vapaapäivänäni, mutta eipä se ihmeemmin haitannut. Torstaina töissä oli poikkeuksellisen pitkä päivä, joka jatkui tulikuumassa junassa (jostain syystä eräs nainen koki tarpeelliseksi sulkea ainoan osastossa auki olleen ikkunan - ehkä sille +25 oli jotenkin viileä tjtn?) autocorrectin kanssa tapellessa. Yritin epätoivoisesti lähettää tärkeää meiliä englanninkieliselle asiakkaalle ja autocorrect teki siitä vähintäänkin, hmmm, jännittävää. Ihmettelin, kun mies soitti minulle ja vaati tietää harvinaisen eksaktia aikaa, jolloin olisin kotona - ajattelin, että se lasten kanssa jo ihan ranteet auki ja hyppäänkohtaikkunasta-vaiheessa - mutta se selvisikin, kun tuli kotiin ja pöydässä odotti juuri uunista tullut miehen itse leipoma pizza sekä huurteinen Happy Joe -omenasiideri. Mikä täydellinen alku viikonlopulle!
Perjantaina suunnistimme pienempien poikien kanssa leikkitreffien merkeissä piknikille kaupungin parhaaseen piknikpuistoon. Lapset eivät ihmeemmin viihdyttämistä kaivanneet, mutta omapäinen Omppu piti äidin kaukana turhasta viltillä lekottelusta ollen milloin tippumassa järveen, milloin jäämässä lenkkeilijöiden/pyöräilijöiden alle tai syömässä ihmisruokavalioon kuulumattomia "herkkuja" :P Päivä jatkui vielä pienellä shoppailulla, ensin kirppiksellä ja sitten vaatekaupoilla. Oma työvaate (siis se siistimpi asiakaskäyntikelpoinen) varastoni kaipaa kipeää täydentämistä... Mutta kun etsimällä etsii, niin eihän silloin ikinä löydä. Mukaan tarttui ainoastaan valkoinen t-paita ja huippulöytö eli supermageat Your Facen sandaletit, joissa on "käärmeennahkaa" (nämä -60% alesta, joten jippijaijei ja heikunkeikun tälle löydölle) - ne ovat juuri omiaan pikkumustan kanssa juhliin tai viemään tylsän farkkuasun "seuraavalle tasolle". Juuri sellaisia sandaletteja olen etsinyt jo pitkään!
Lauantain PikkuN. vietti mummin ja papan kanssa (Luken vuoro oli jo edellisenä päivänä), joten me vietimme aikaa vanhimman ja nuorimman kanssa. Kävimme kävelyllä puistossa sekä tarkistamassa lelukaupasta, että mitenkäs paljon poika vielä rahaa tarvitseekaan säästökohteena olevaan legopakettiin. Luke sai perjantaisesta "työnteosta" palkaksi 10 euroa, joten nyt on säästöpotti melkein kasassa ja poika niin kovin ylpeä :)
Sunnuntai oli sitten lasten päivä: aamupäivällä suuntasimme Perhepuiston perhepäivään, jossa pojat pääsivät touhuamaan kaikenlaista hauskaa poniratsastuksesta jalkapalloharjoitteluun, ja iltapäivällä minulla ja isommilla pojilla oli sitten yhteiset leffatreffit. Leffana oli Salainen valtakunta, joka oli pikkutuomareiden mielestä oikeinkin erinomainen. Illalla lähdimme sitten vielä juoksulenkille. Vanhin meni potkulaudalla, keskimmäinen pyörällä ja nuorimmainen kulki miehen työntämissä juoksurattaissa. Itse jatkoin vielä parisen kilometriä pururadalla sen jälkeen, kun mies ja lapset kääntyivät kotia kohti. Minitriathlon harjoittelu siis etenee - hitaasti, mutta ainakin semivarmasti ;)
Tästä päivästä on tulossa normipäivä - luvassa on pyykinpesua sekä asiointia kaupungilla pienimmän ja keskimmäisen kanssa sillä välin, kun mies opiskelee ja esikoinen on eskarissa. Illalla voisi leipoa raparperipiirakkaa.
Aurinkoista alkanutta viikkoa!
Kuten aina, oma viikonloppuni alkaa jo perjantaina. Tosin tällä viikolla jouduin kyllä hoitamaan poikkeuksellisesti työasioita myös vapaapäivänäni, mutta eipä se ihmeemmin haitannut. Torstaina töissä oli poikkeuksellisen pitkä päivä, joka jatkui tulikuumassa junassa (jostain syystä eräs nainen koki tarpeelliseksi sulkea ainoan osastossa auki olleen ikkunan - ehkä sille +25 oli jotenkin viileä tjtn?) autocorrectin kanssa tapellessa. Yritin epätoivoisesti lähettää tärkeää meiliä englanninkieliselle asiakkaalle ja autocorrect teki siitä vähintäänkin, hmmm, jännittävää. Ihmettelin, kun mies soitti minulle ja vaati tietää harvinaisen eksaktia aikaa, jolloin olisin kotona - ajattelin, että se lasten kanssa jo ihan ranteet auki ja hyppäänkohtaikkunasta-vaiheessa - mutta se selvisikin, kun tuli kotiin ja pöydässä odotti juuri uunista tullut miehen itse leipoma pizza sekä huurteinen Happy Joe -omenasiideri. Mikä täydellinen alku viikonlopulle!
Perjantaina suunnistimme pienempien poikien kanssa leikkitreffien merkeissä piknikille kaupungin parhaaseen piknikpuistoon. Lapset eivät ihmeemmin viihdyttämistä kaivanneet, mutta omapäinen Omppu piti äidin kaukana turhasta viltillä lekottelusta ollen milloin tippumassa järveen, milloin jäämässä lenkkeilijöiden/pyöräilijöiden alle tai syömässä ihmisruokavalioon kuulumattomia "herkkuja" :P Päivä jatkui vielä pienellä shoppailulla, ensin kirppiksellä ja sitten vaatekaupoilla. Oma työvaate (siis se siistimpi asiakaskäyntikelpoinen) varastoni kaipaa kipeää täydentämistä... Mutta kun etsimällä etsii, niin eihän silloin ikinä löydä. Mukaan tarttui ainoastaan valkoinen t-paita ja huippulöytö eli supermageat Your Facen sandaletit, joissa on "käärmeennahkaa" (nämä -60% alesta, joten jippijaijei ja heikunkeikun tälle löydölle) - ne ovat juuri omiaan pikkumustan kanssa juhliin tai viemään tylsän farkkuasun "seuraavalle tasolle". Juuri sellaisia sandaletteja olen etsinyt jo pitkään!
Lauantain PikkuN. vietti mummin ja papan kanssa (Luken vuoro oli jo edellisenä päivänä), joten me vietimme aikaa vanhimman ja nuorimman kanssa. Kävimme kävelyllä puistossa sekä tarkistamassa lelukaupasta, että mitenkäs paljon poika vielä rahaa tarvitseekaan säästökohteena olevaan legopakettiin. Luke sai perjantaisesta "työnteosta" palkaksi 10 euroa, joten nyt on säästöpotti melkein kasassa ja poika niin kovin ylpeä :)
Sunnuntai oli sitten lasten päivä: aamupäivällä suuntasimme Perhepuiston perhepäivään, jossa pojat pääsivät touhuamaan kaikenlaista hauskaa poniratsastuksesta jalkapalloharjoitteluun, ja iltapäivällä minulla ja isommilla pojilla oli sitten yhteiset leffatreffit. Leffana oli Salainen valtakunta, joka oli pikkutuomareiden mielestä oikeinkin erinomainen. Illalla lähdimme sitten vielä juoksulenkille. Vanhin meni potkulaudalla, keskimmäinen pyörällä ja nuorimmainen kulki miehen työntämissä juoksurattaissa. Itse jatkoin vielä parisen kilometriä pururadalla sen jälkeen, kun mies ja lapset kääntyivät kotia kohti. Minitriathlon harjoittelu siis etenee - hitaasti, mutta ainakin semivarmasti ;)
Tästä päivästä on tulossa normipäivä - luvassa on pyykinpesua sekä asiointia kaupungilla pienimmän ja keskimmäisen kanssa sillä välin, kun mies opiskelee ja esikoinen on eskarissa. Illalla voisi leipoa raparperipiirakkaa.
Aurinkoista alkanutta viikkoa!
torstai 16. toukokuuta 2013
Eräskin kesäpäivä...
Hiekkaa pienissä varpaissa, vesihelmiä iholla, lehvien läpi siivilöityvät auringonsäteet, ahomansikat pujotettuna heinänkorteen, lapset puhaltamassa voikukkia, jäätelöä nenänpäässä, tuoksuvat koivut ja se kun huomaa hyräilevänsä hiljaa suvivirttä.
Ai että mikäkö se on? No kesä!
Tässä kesässä on tietyssä määrin myös jotain haikean suloista. Ensi syksynä esikoisemme menee kouluun ja sitä myöten ensi kesänä kulkee jo varmasti paljon omia menojaan, omien kavereidensa kanssa. Hiljaa hiipii äidin tajuntaan, että tämä on viimeinen kesä, kun hän on pikkulapsi. Ja vaikka tiedän, että tästä ne lapsuuden riemukkaat muistot hänelle todennäköisesti vasta alkavat, niin tiedostan senkin, että omassa sydämessäni tulen kantamaan juuri monia sitä aikaa edeltäviä muistoja. Ja tietyllä tapaa sitä haluaa ottaa kaiken irti tästä viimeisestä kesästä, kun kaikki kolme ovat vielä meidän pieniä muruja...
Edessä on uusia ja ihmeellisiä seikkailuja, niin esikoiselle itselleen kuin hänen ylpeille vanhemmilleenkin, mutta sitä ennen on ihana kesä. Ai että, kyllä me meinataan ottaa siitä kaikki irti!
Ai että mikäkö se on? No kesä!
Tässä kesässä on tietyssä määrin myös jotain haikean suloista. Ensi syksynä esikoisemme menee kouluun ja sitä myöten ensi kesänä kulkee jo varmasti paljon omia menojaan, omien kavereidensa kanssa. Hiljaa hiipii äidin tajuntaan, että tämä on viimeinen kesä, kun hän on pikkulapsi. Ja vaikka tiedän, että tästä ne lapsuuden riemukkaat muistot hänelle todennäköisesti vasta alkavat, niin tiedostan senkin, että omassa sydämessäni tulen kantamaan juuri monia sitä aikaa edeltäviä muistoja. Ja tietyllä tapaa sitä haluaa ottaa kaiken irti tästä viimeisestä kesästä, kun kaikki kolme ovat vielä meidän pieniä muruja...
Edessä on uusia ja ihmeellisiä seikkailuja, niin esikoiselle itselleen kuin hänen ylpeille vanhemmilleenkin, mutta sitä ennen on ihana kesä. Ai että, kyllä me meinataan ottaa siitä kaikki irti!
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
One for One
Jo aiemmin keväällä ihastelin asukollaasissani Tomsin kangaskenkiä, jotka vaikuttivat erinomaisilta kesäkenkävaihtoehdoilta. Eilen pääsin lopulta niitä sovittamaan ja voi pojat! Ihan kuin olisi ilmapatjalla kävellyt. Ja luukissa oli jotain ihastuttavaa: klassista, hitusen itämaista mutta ehdottoman modernia. Tomsin ideologia on yksinkertainen: jokainen ostettu kenkäpari tarjoaa kengät yhdelle niitä tarvitsevalle (lisätietoa löytyy toms.com sivustolta). Loistavaa eikö totta?
Itse jäin odottelemaan viestiä virkattujen Tomsien saapumisesta myymälään. Nyt sovittamani punaiset olivat nekin kyllä herkut... Mutta kummat ovat enemmän se mun juttu? Herkkä pitsi vai moderni punainen, kas siinäpä pulma.
 |
| kuva toms.com |
 |
| kuva toms.com |
Yksi asia on varmaa - Tomsit ovat ehdoton lisä paljon liikkuvan perheemme kenkävalikoimaan (lastenmallistokin on supersöde)! Jokapaikanhöyläpitäisinvaikkakokoajan-kenkiä, joissa on hyvä kävellä ei vain voi ohittaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)