torstai 16. toukokuuta 2013

Eräskin kesäpäivä...

Hiekkaa pienissä varpaissa, vesihelmiä iholla, lehvien läpi siivilöityvät auringonsäteet, ahomansikat pujotettuna heinänkorteen, lapset puhaltamassa voikukkia, jäätelöä nenänpäässä, tuoksuvat koivut ja se kun huomaa hyräilevänsä hiljaa suvivirttä.

















Ai että mikäkö se on? No kesä!

Tässä kesässä on tietyssä määrin myös jotain haikean suloista. Ensi syksynä esikoisemme menee kouluun ja sitä myöten ensi kesänä kulkee jo varmasti paljon omia menojaan, omien kavereidensa kanssa. Hiljaa hiipii äidin tajuntaan, että tämä on viimeinen kesä, kun hän on pikkulapsi. Ja vaikka tiedän, että tästä ne lapsuuden riemukkaat muistot hänelle todennäköisesti vasta alkavat, niin tiedostan senkin, että omassa sydämessäni tulen kantamaan juuri monia sitä aikaa edeltäviä muistoja. Ja tietyllä tapaa sitä haluaa ottaa kaiken irti tästä viimeisestä kesästä, kun kaikki kolme ovat vielä meidän pieniä muruja... 

Edessä on uusia ja ihmeellisiä seikkailuja, niin esikoiselle itselleen kuin hänen ylpeille vanhemmilleenkin, mutta sitä ennen on ihana kesä. Ai että, kyllä me meinataan ottaa siitä kaikki irti!

4 kommenttia:

  1. Ihana kuva, kun sulla on ohut toppaliivi ja toiset ui... :D Suomen kesä tiivistyy tuossa ja lasten rohkeus hyppiä jääkylmässä vedessä. Hui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa mä olin hyvin ylipukeutunut tuolloin :D Ulkona oli +20 eli ei yhtään hassumpi keli Suomen kesäksi. Lähdettiin vain jo kasin jälkeen liikkeelle pyörillä, jolloin oli sen verran viileämpi että kiskaisin liivin päälle varmuuden vuoksi ja sitten se vain jäi... Vähän tuon jälkeen mies kysyi, että eikö mulla ole yhtään kuuma :D Lapset olivat jo aikaa sitten riisuneet fleecensä ja menivät pelkissä t-paidoissa - se sinne rannalle heidät ajoikin se "kuumuus".

      Poista
  2. Kävin pitkästä aikaa kuulumisilla ja pitää taas kerran todeta, että aivan ihania kuvia ja hurmaavia poikia! :)

    VastaaPoista

Thanks for making my day!