Joulukorteista ja valokuvauksesta

Ensimmäinen joulukorttikyhäelmä on tehty. Nyt on jokin back uppi, mikäli kelit eivät enää ulkokuvausta suosi... Valokuvakortit taitavat kuulua vähän mielipiteitä jakavaan genreen. Itse iloitsen kaikesta visuaalisesti kauniista. Siihen kuuluvat myös kuvakortit. Jos niihin on laitettu ajatusta ja toteutus on kaunis, niin mulle on ihan sama, onko siinä perheen lemmikkikani vai lapsi. Itse käytän siis paljon aikaa siihen, että joulukorttimme olisivat visuaalisesti kauniita ja ilahduttaisivat saajaa ainakin siltä osin, mikäli meidän lapsemme eivät hänelle henk.koht. merkityksillisiä olisikaan. Tänä vuonna päädyin viininpunaisen, harmaan ja valkoisen yhdistelmään (kuten myös viime vuonna, ups).

Multa kysytään usein valokuvaustipsejä, joten nyt ajattelin listata muutamia muotokuvaukseen, erityisesti ulkona, liittyviä asioita, joita itse otan kuvaamisessa huomioon. Yleensä olen arka antamaan tällaisia vinkkejä, koska en koe olevani niin taitava kuvaaja, että pystyisin muita ohjeistamaan, mutta pyyntöjä on tullut niin monta, että ajattelin nyt rohkaistua. Minähän olen siis kuvaajana täysin amatööri tai noh, muutaman avoimen kesäkurssin käynyt, joten ei ehkä kannata luottaa liikaa ;) Ulkokuvauksessa on kolme asiaa, jotka itse koen tärkeinä ja niistä alla, amatöörin näkökulmasta.

Valaistus: paras valaistus on silloin, kun sää on puolipilvinen. Jos siis ottaa kuvia ihan tarkoituksella, niin ulos kannattaa suunnata puolipilvisenä päivänä. Itse olen sitä mieltä, että iltapäivän valo on paras. Pehmeä ja hyvässä kulmassa tuleva. Kohteen pyrin asettamaan niin, että kasvot ovat valonlähdettä kohti. Ja kuvat kannattaa ottaa RAW:na, jotta sinulla on eniten liikkumavaraa muokkausvaiheessa valaistuksen osalta. Erityisesti, jos kuvassa näkyy taivasta on valaistuksella suuri merkitys ja RAW-kuva antaa mahdollisuuden muokata kohdetta ilman, että taivaan valaistustasapaino kärsii.

Histogrammi on itselleni tärkeä apuväline. Histogrammi on siis se kamerassa näkyvä pylväikkö, joka kertoo sen, miten kuvan valaistusarvot ovat jakautuneet. Käytännössä, kun osaat tulkita histogrammia, tiedät yhdellä vilkaisulla, onko kuva valaistuksellisesti onnistunut vai ei. Haluttu näkymä on se, että pylväikön keskellä on kumpu, joka laskeutuu loivasti sivuilta. Ulkokuvauksessa kuvan ylivaloittuminen tai palaminen (erityisesti aurinkoisella ilmalla) on usein ongelma, tästä kertoo se, jos histogrammissa on piikki eli siis kuvassa on niin kirkkaita alueita, että niitä ei ole voitu mitata. Tätä pyrin välttämään, mutta en täysin orjallisesti. Ja toisaalta, välillä se toimii myös tehokeinona, kuten esimerkiksi joulukortissa olevassa Ollin potretissa. Oli tietoinen valinta asettaa hänet istumaan niin, että taustalla aurinko paistaa suoraan syksyn lehtiin. Histogrammi (ja varmasti myös moni ammattilainen) sanoo kuvan olevan epäonnistunut, oma silmä sanoo muuta. Ja jos kuvaa itseään varten, niin silloinhan siihen omaan makuun luottaminen on tärkeintä.

Rajaus ja asettelu: rajauksella on mun mielestä se suurin rooli siinä, onko kuva mielenkiintoinen vai ei. Think outside the box. Tai pysy tarvittaessa sisällä, jos se on se juttu, mitä kuvaan haet ;) Kuvattavien ei tarvitse olla kuvan keskellä, se on harvoin mielenkiintoista. Ajattele, miten katsojan silmä vaeltaa kuvassa. Minkä haluat kiinnittävän katseen? Haluatko, että tausta näkyy vai kiinnittää huomion johonkin yksityiskohtaan? Valokuvausoppaissa puhutaan kolmanneksen säännöstä, tarkoittaen, että kuva jaetaan yhdeksään samankokoiseen ruutuun. Jos kuvauksen kohteet osuvat risteävien viivojen kohdille, on rajaus onnistunut. Itse en ole tätä käytännössä kokeillut, vaan luotan omaan silmääni, mutta toisaalta tuossa voisi olla hyvä harjoittelutekniikka sellaiselle, joka haluaa etsiä uusia tapoja rajata kuviaan kuin vain se, että kuvattava kohde on siinä kuvan keskellä. Henkilökohtaisesti pyrin rajaamaan kuvat kuvattaessa mahdollisimman valmiiksi. Koen sen onnistumisen kannalta toimivimmaksi. Alla muutamia esimerkkejä eri tyylisestä rajauksesta ja asettelusta.

Olli makaa kyllä ihan täysin selällään pinnasängyssä, tässä on siis kameran asento avainasemassa.

Välillä on uskallettava viedä kamera hyvin lähelle. Toivottavasti sinunkin silmäsi kiinnittyy heti Luken silmiin ja kulmaa pitkin valuvaan vesipisaraan.

 Jätän usein kuvien etualalle jotain "ylimääräistä", jos haluan kuviin syvyyttä.

Valaistuksellisesti ei se paras esimerkki, mutta valitsin tämän nyt kuitenkin kansiossa olevista potreteista esimerkiksi kuvaussuunnan ja rajauksen merkityksestä kuvan tunnelmaan. Olli on kuvassa ihan uunituore tapaus ja hain kuvaan intiimiä ja ylpeää, mutta samalla sellaista hieman uutuuden jännityksestä kertovaa tunnelmaa. Kuvasin tuolilta ylhäältä alas ja rajasin aika "tiukkaan".

Värit: kun kuvassa on värikäs tausta, kuten ulkona otetuissa kuvissa yleensä, tai kun kuvassa on monta henkilöä, on mielestäni ensisijaisen tärkeää, että vaatteiden ja ympäristön värit eivät riitele keskenään. Musta ja valkoinen ovat usein vaikeita värejä: valkoinen palaa helposti, musta imee valon. Toisaalta nämä taas toimivat tehokeinoina, jos niitä käyttää oikein. Joulukorttikuviin valitsen yleensä jouluisia värejä - pieninä ripauksina. Ihmiset assosioivat tietyt värit vahvasti tiettyihin vuodenaikoihin ja haluan, että kuvasta syntyy assosiaatio jouluun, vaikka tonttulakkia ei olisi mailla halmeilla ;) 

 Joulukorttikuvausta 2010.

Kesäkuvausta, asut on valittu ajatellen, että ne tuovat osaltaan kuvaan raikasta, rentoa, merellistä fiilistä ja sointuvat ympäristöön. Tämä voisi muuten samalla olla esimerkki siitä, kun kuva on palanut (taivas), harmittaa mua edelleen...

En ikinä kuvaa suoraan mustavalkoisena, vaan muutan kuvan mustavalkoiseksi vasta muokkausvaiheessa. Käytän aina "suodatettu mustavalko" -muokkaustoimintoa, silloin minulla on kaikki päätäntävalta siitä, miltä kuva näyttää mustavalkoisena. Mitkä värialueet korostuvat ja mitkä häivyttyvät.

 Onko teillä jotain kuvaustipsejä? Entä millaisia kortteja te lähetätte tänä vuonna?