Rakastan ylläolevaa sitaattia ja olen huomannut, että mulle valokuvin sisustaminen on varmaankin se omin tapa ilmentää meidän perheen persoonaa ja rakkauden kohteita. Kuvat ovat esillä monin eri tavoin, ei pelkästään perinteisesti kehyksissä ja niitä on jokaisessa huoneessa, myös vessassa (lasten ensimmäiset kylpykuvat). Esillä on kaikenlaisia kuvia, ei ainoastaan niitä ns. täydellisiä otoksia. Esille päätyvät kuvat, joissa on eniten tunnetta, joihin on tallenettu palanen jotain, joka kertoo meidän perheemme tarinaa.
Makuuhuoneessamme ovat esillä kaikkein intiimeimmät ja henkilökohtaisimmat kuvat: masukuvat raskausajalta, kuvat vastasyntyneistä lapsistamme, ensimmäinen suudelma miehenä ja vaimona - ja vanhoja valokuvia. Mä olen aina ollut heikkona vanhoihin kuviin, jo pikkutyttönä rakastin katsoa niitä isovanhemmillani yhä uudestaan ja uudestaan. Mulle jokin valokuvaseinä olisi liian jäykkää, joten olen päätynyt keräämään pukeutumisseinälleni niistä kollaasin. Kollaasin kokoaa yhteen edesmenneen pappani värssykirjasta löytämäni runonpätkä. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka "eräs" on, mutta luonnollisesti romanttinen puoleni on keksinyt tuhat ja yksi tarinaa. Ja joka aamu laittaessani korvikset korviini mä huomaan hymyileväni pappani fiftarihiustortulle tai vakavampana hetkenä miettiväni, miten onnekas mä olen, koska minä ja minun lapseni eivät todennäköisesti koskaan joudu istumaan kuvassa rintamalle lähtevän perheen isän kanssa vain sen takia, että eivät ehkä enää koskaan näe toisiaan ja haluavat sen varalle tämän viimeisen muiston. Nämä tunteet ja muistot ovat meidän tarinaamme.
Mä rakastan valokuvia ja meiltä löytyykin niitä kodista kaikenlaisissa eri muodoissa, kollaasikehyksissä, canvastauluna, yksittäisissä kehyksissä.. Uutta taloa kun lähdetään suunnittelemaan niin pitää keksiä uusia kivoja tapoja laittaa rakkaimmat kuvat esille. Valokuvat, juuri ne joihin liittyy jokin erityinen muisto ja tunne, ovat niitä kaikista tärkeimpiä sisustuselementtejä siis myös minulle.
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta!
PoistaMeillä on myös paljon valokuvia esillä, niin paljon tulee itsekkin niitä otettua. Eteisaulan seinällä on kaksi valokuvahyllyä joilla on valokuvia erikokoisissa mustissa ja valkoisissa kehyksissä. Koiria, lapsia, sukua, ystäviä. Valokuvat on mielestäni sitä varten, että niitä laitetaan esille ja niistä nautitaan!
VastaaPoistaTästä tulikin mieleeni, että mun pitäisi etsiä valokuvien joukkoon joku kuva koirasta ja lapsista...
PoistaSama täällä: mustavalkoisessa takkahuoneessa on yllättäen mustavalkoiset canvastaulut kaikista tämän talon asukkaista. Keittiössä on rautaköydessä rautanipsuilla vaihtuvat valokuvat rakkaista tilanteista ja ihmisistä (jopa joistakin rankoistakin hetkistä), keittiön pöydällä on pleksilevy, jonka alusta on vuorattu valokuvilla. Makkarissa meilläkin on ehkä ne kaikkein herkimmät kuvat. Meidän yhteinen ensimmäinen roadtrip, joka varmaan tulee koko meidän suhteen ajan oleen se The Matka. Pojan huone on sisustettu hänen omilla kuvillaan (+perhekuvalla) ja kellokin on teetetty pojan kuvasta. Tosin meillä kaikki tuppaa oleen mustavalkoista tai seepiaa, kun oon vähän fiksoitunut niihin. Vessassa meillä on mun italialaisen kaverin ottamia maisemakuvia. Eteisessä on sekä mun, että miehen sisaruskuvat syvältä lapsuudesta. Olkkarissa on perhekuvia ja ultrakuvat molemmista lapsista (tällä hetkellä hykerryttävää, että tuo toinen pieni on jo meidän perhekuvissa). Rakkain perhekuva vielä tällä hetkellä on äitini syntymäpäiväviestissään muutama vuosi sitten serkultaan saama kuva meistä kaikista istumassa mökin portailla (ikää mulla on n. 2vuotta). Juuri sellainen luonnollinen perhepotretti, mikä löysi meidät vuosien jälkeen. Patsastelukuvat ei oo oikein mun juttu. Noh, tällästä meillä :)
VastaaPoistaKuulostaa aivan iahanalta ja tunnelmalliselta!
Poista
VastaaPoistaSamoin meillä: kuvia on kehyksissä ryhmänä, tauluhyllyllä rivinä, yksittäisinä tauluina, ilman kehyksiä teipillä kiinni. Minusta valokuvilla saa nimenomaan luotua persoonallisuutta ja henkeä kotiin. Kuvat kertoo tarinoita. Haikeudella jätin suurimman osan kehyksistä ja kuvista Suomeen aikoinaan kun muutettiin tänne vain pelkkien matkalaukkujen kanssa, mutta siellä ne tärkeimmät odottaa äitini varastossa.
Teiltä varmasti löytyykin aivan ihania kuvia rouva Mestarifotoilija ;)
PoistaMä sain papan ja mamman vanhoja kuvia keväällä ja mietin mitä niille teen.
VastaaPoistaOn papan sotakuvia ja heidän hääkuva, pitäis keksiä jotain että saa ne esille. Samoin kuvia äidistä kun oli nuori tytön huopakko :D