NY Fashionweek lempparit ja kevään Want List

Kevät ja kesä tulevat kovaa vauhtia (tai niin ainakin itselleni päivittäin uskottelen ;). Mulle itselle tämä merkitsee aina vaatekaapin jonkinasteista päivitystä. Yleensä tongin kaapin läpikotaisin, katson, mitkä toimivat uuteen kauteen, yhdistelen uusia asukokonaisuuksia ja hankin vasta sitten - jos on pakko (yleensä tietysti on) - jotain lisää. Olen yhtä suunnitelmallinen pukeutuja oman kaappini suhteen kuin lastenikin, koska pyrin välttämään turhaa kulutusta. Rakastan listoja ja pyörittelen vaihtoehtoja todella pitkään. Hutiostoja en muista tehneeni vuosiin. Ja ostan myös itselleni vaatteita käytettynä aina, kun se on mahdollista.

Tämän kevään ykköstrendit omaan pukeutumiseeni poimin omista NY Fashionweekin kevät 2013 näytösten lemppareistani. Rakastan muotia ja muotinäytöskuvien katselua. Se lienee verissä, sillä pappani oli alalla, pääsin lapsena usein mukaan Vatevan messuille ja muistan jo silloin sen olleen jotain maagista... Pitkään haaveilinkin muotisuunnittelijan urasta, se oli se mun pikkutytön unelma-ammattini ;) Näin aikuisena on kuitenkin pakko ollut todeta, että olen aivan liian tylsä pukeutuja niin luovaan alan ammattiin :D 

Mun favoritit tulevalle kaudelle ovat:
(kaikki kuvat Harper's Bazaar)


1. Kirkkaat värit (ei ihan päästä varpaisiin kuitenkaan)

Diane von Furstenberg

2. Materiaalien yhdistely ja polka dots

Diane von Furstenberg

3. Kokovalkoisuus ja rimpsut

Marni

Chloé

4. Eteeriset kukkakuosit

Dries van Noten

5. Vahvat raidat

Balmain

Oscar de la Renta

 6. Musta ja nahka

Alexander McQueen

Derek Lam

Näiden pohjalta oma kevään 2013 want listini näyttää seuraavalta:

kollaasi Polyvore

- nahkatakki, bikerjacket-mallia
- eteerinen pitkä kukkahame
- etnisyys ja itämaisuus huivin, statement-kaulakorun sekä cuffin muodossa
- valkoinen löysä ja simppeli neule, jonka voi pukea minkä kanssa tahansa (kuvassa olevan Acnen versio olisi totaalisen täydellinen, mutta hinta taas totaalisen epätäydellinen...)
- ruskeat löysät ja ohuet puuvillahousut, joita voi roikottaa lanteilla tai nostaa vyön avulla korkeammalle vyötärölle asun mukaan
- musta nahkalaukku
- raitapaitapusero
- valkoinen kynähame
- peplum-toppi/värikäs toppi
- harmaat farkut
- jotain käärmeennahkajutskaa (pusero, housut, kengät...)
- LWD, sellainen, joka sopii arkeen tai juhlaan - tuo kollaasissa oleva ei ole ihan sitä, mitä etsin...
- polka dot huivi, raidallinen silkkihuivi
- metallikuosiset kengät (erityisesti Chloén näytöksessä nähdyt kupariset olivat ihanat)

Onko teillä jotain suosikkitrendejä? Entä must have -jutut tälle kaudelle?

Sormukset

Minua on pyydetty esittelemään kuvissa vilahtaneet sormukseni, joten tässä nyt postausta näistä arvokkaimmista materialistisista aarteistani...

 

Kihlani on valkokultaa ja siinä on princess cut timantteja puoliallianssina muistaakseni 0,85 karaatin arvosta. Kihla on muistaakseni Sandsbergin mallistoa. Mieheni osti sen minulle myytyään mm. X-Boxinsa, jotta sai hankittua rahat omasta mielestään "kunnon" sormukseen, kun menimme kihloihin ollessani 20v. Sormus on siis äärettömän rakas, yhä tänä päivänä en voi kuin arvostaa sitä, miten paljon vaivaa mieheni sormuksen eteen näki. Voitte siis kuvitella reaktioni, kun hän kosi minua täytenä yllätyksenä jouluaattona 2005. Kihloista oli kyllä puhuttu ja sormustakin katseltu, mutta sekä kosinta että sormus olivat jotain vieläkin ihanampaa kuin olin osannut kuvitella, vaikka myöhemmin monikin kultaseppä on itse sormuksen lytännyt huonosti tehdyksi tusinakamaksi :P

Vihki on kultaseppä H. Viljasen käsialaa. Kihloihin ja naimisiin menon välissä olin ehtinyt tutustua enemmän timanttisormusten ihmeellisen maailmaan, joten minulle oli selvää, että sormus teetettäisiin juuri sellaiseksi kuin itse haluan. Sormus on platinaa ja timanttina on 0,52 brilliant hiottu timantti. GIA:n todistus sanoo, että clarity on VVS2, color F ja cut excellent. Kaikkein tärkeimpänä timanttini alkuperämaa on Venäjä. Halusin siis varmistua siitä, että kyseessä ei ollut konfliktitimantti ja tämä olisi ollut mahdotonta, mikäli timantti olisi tullut jostakin Afrikan maasta. Materiaaliksi halusin platinan monesta syystä, yksi näistä oli se, että platinan kanssa ei rodinoimisesta tarvitse huolehtia (joten loppupeleissä hintaerokin kutistuu rodinointikustannusten puuttuessa). Platina on myös 95% puhdas metalli vrt. 18k valkokullan 78% (täytyy vielä tarkistaa luvut, mutta about tuohon suuntaan niiden muistelen olevan). Platinan kaikkein suurin etu on kuitenkin sen kestävyys, platina ei kulu kullan tavoin, joten se kestää aikaa aivan eri tavalla eikä sitä myöskään tarvitse varoa samassa määrin ja tämä oli minulle tärkeää, koska sormukseni on ehdottomasti käyttöesine. Myöskin timantin kiinnitys on paremmin turvassa platinasormuksessa, sillä platina ei taivu tai löysty ajan kuluessa, kuten valkokulta.

Vihkini on hyvin simppeli solitaire, ainoa "erikoisuus" on sormuksen ympäri kulkeva juova, joka toistuu miehen vihkissä. Mieheni vihki on titaania, mikä on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi, sillä hänellä on jo toinen sormus menossa yhden kadottua meren pohjaan :D

Vihkisormukseni oli ehdottomasti once in a lifetime panostus, johon säästettiin pari vuotta ja senkin takia se on minulle kahta kalliimpi. Tuskin tulen tekemään siihen mitään muutoksia. Kivi on mielestäni optimaalisen kokoinen käyttösormukseen, joka on minulla päivin ja öin ja jonka kanssa urheilen sekä tiskaan astiat, ja materiaali on se haluamani, käyttöä ja kulutusta kestävä. 

Sisälle on kaiverrettu "In Aeternum" ja siinä pitäydytään.

"Aaaarrrrr!" ja tunnustus

Varsin väsyn työpäivän jälkeen juoksin juna-asemalta suoraan teatterille. Siellä odottikin kaksi söpöläistä herrasmiestä. Heivasimme isin ja pikkubroidin hiiteen ja kävimme ihan vain kolmestaan katsomassa Paavo Piraatti -musikaalin. Olipa nastaa! Miten hyvä mieli siitä tuleekaan, kun omat lapset kikattavat penkeissään, huutavat innoissaan "Aaarrr" ja laulavat sekä tanssivat mukana. Mullakin on vähän kurkku karhea, taisin innostua itsekin harjoittelemaan sitä merirosvohuutoa ;)


 

Sain yllä olevan tunnustuksen Life abroad blogin Mrs.J:ltä, kiitos <3 Tunnustus on tarkoitus jakaa viidelle alle 200 lukijan blogille. Tähän hätään, väsynein silmin, mieleeni tulevat:

Toinen kattaus
Caelia's Cup of Tea
Mrs Eriksson's Room
Private Blend
Piece of Cheesecake 

Lisäys: ei kannata tehdä asioita väsynein silmin ;) Unohdin säännöt ja yhden blogin :D

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse viisi (5) ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

 

Toivottavasti tunnustuksen saaneet jakavat tätä eteenpäin, sillä itse olen ainakin löytänyt jo vaikka kuinka monta kivaa uutta blogia lukulistalleni näiden tunnustusten ansiosta!

Huoli.

Se on se, mikä lasketaan käsivarsillesi samaan aikaan vastasyntyneen lapsesi kanssa. Tästä ei kukaan kuitenkaan sano yhtään varoittavaa sanaa etukäteen. Hehkuttavat ainoastaan syntymän ihmettä ja vanhemman rakkautta. Huoli on kuitenkin näiden erottamaton kaveri, se kolmas pyörä joka heiluu aina itsepäisesti mukana. Se saa sinut valvomaan vastasyntyneen hengitystä ensimmäisen vuorokauden ajan omasta rättiväsymyksestäsi huolimatta, nukkumaan sairas lapsi rintasi päällä, tarkistamaan puhelintasi elokuvateatterin pimeydessä kymmenen minuutin välein, googlettamaan hölmönä ja vasten parempaa tietämystäsi erilaisia oireita ja kakan väriä (musta kakka on joko verta tai mustikkaa - muksu kyllä söi eilen mustikkasosetta, mutta jos se on kuitenkin verta?) sekä istumaan nukkuvan lapsen sängyn vierellä, toivoen (tietysti täysin turhaan), että he eivät ikinä elämässään kokisi huolia tai murheita. Välillä sitä on huolissaan, kun se vain, noh, vähän niin kuin kuuluu asiaan. Välillä sitä on sitten ihan oikeasti.

 

Tänään yksi viime syksystä asti painanut huoli poistettiin kahden vanhemman harteilta. Se tuntuu aina yhtä vapauttavalta. Voi hengittää taas vapaasti ja kun tänä iltana peittelen esikoiseni nukkumaan, en ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tule painamaan kättäni hänen rinnalleen tunteakseni hänen sydämensä sykkeen ja pohtien, onko se normaali. Sillä se on. Lastenkardiologin mukaan vieläpä erittäin vahva ja terve sydän ja huippukuntoinen tenava. Syksyisen rintakivun syynä mitä ilmeisimmin närästys ja ekg-poikkeavuuden syynä väärät asetukset, nyt lasten ekg-laitteen mukaan all is fine, ultrassa ei mitään, mitä ei pitäisi olla. Tutkimushuoneessa nauratti. Esikoistakin nauratti. Se katsoi nauhalta Muumeja ja sai lähtiessään Reippaan mitalin. Käsikädessä me käveltiin lastenosastolta ulos. 

Ja tällä viikolla mä ilmoitan sen kouluun. Minun pienen vauvani. Minun esikoiseni. Lapsen, joka teki tytöstä äidin. Ja taas se huoli. Miten se pärjää koulussa? Entä jos sitä kiusataan? Eskarista sanoivat, että Luke tulee pärjäämään koulussa hienosti. Hän on fiksu ja kuulemma sosiaalisesti huomattavasti ikäistään lahjakkaampi, ei mitään hätää. Mutta entä jos hänelle osuu huono opettaja? Tai huono koulu? Ja pitäisikö hänen ottaa uskontoa vai elämänkatsomustietoa, kun äiti kuuluu kirkkoon, mutta isä ei? Entä jos me teemme hänen kannaltaan väärän päätöksen? Mulle kerrotaan, että koulu on pieni ja luokkakoot järkevät, koulumatkakin on ekaluokkalaiselle ihanteellinen alle 1km, opettajatkin kuulemma mukavia. Ja kaipa se voisi opetella Simsonin taikahiuksista ihan vaikka vaan kulttuurihistoriallisessa mielessä. Mutta entä jos...

Huoli. Se on se vanhemmuuden sivutuote, joka on aina läsnä. Onneksi se kuitenkin on lähes aina turha.

Kid Party Throwback: Cowboy Party

Tässä tämän viikon kurkistus lastenjuhliimme. Sain pyynnön, että esittelisin askartelut tarkemmin, joten nyt pyrin näin tekemään. Kysykää, jos haluatte jostain tarkempaa tietoa!

Keskimmäisen cowboy-juhlia juhlimme viime vuoden kesäkuussa, PikkuN. on oikeasti syntynyt toukokuun lopussa, mutta koska lähimpään viikonloppuun ajoittuvat yleensä ylioppilasjuhlinnat, olemme päätyneet pitämään juhlat aina viikon jälkikäteen.

Kutsuista päädyin tekemään etsintäkuulutukset, mikä oli ehkä jossain määrin ristiriitaista, sillä lainsuojattoman sijaan poitsu halusi olla sheriffi :D Valitsin pojasta otetun kuvan, jonka muokkasin Photoscapella vanhan näköiseksi, sitten tein etsintäkuulutuksen, jonka printtasin vanhahtavalle paperille. Pikkuveljeni (sen jälkeen, kun itse melkein sytytin vessan tuleen ja poltin yhden kutsun tuhkaksi) poltti kutsujen reunat ja sen jälkeen sivelin paperille teetä ja sen kuivuttua viimeistelin vielä erittäin vahvalla kahvilla.

Sheriffin tähdet olivat yksi teema, joka toistui monissa yksityiskohdissa, samoin ruutukuosi. Kankaat löysin Eurokankaan jämäpalalaareista, sinivalkoista ruutukangasta lukuunottamatta, josta tein myös pöytäliinan.  Juhlien pääväreinä olivat punainen, sininen, valkoinen ja beige.

Banneri syntyi kangaspaloista seuraavasti: piirsin kaavapaperille haluamani kokoisen kolmion ja leikkasin sen irti kaksinkertaisesta kankaasta. Neulasin molemmat palat narun molemmin puolin ja sitten simppelisti siksakkasin kiinni. Kangaspalojen reunat jätin huolittelematta. (Tarkkanäköiset ehkä muistavatkin, että nykyisin banneri on lastenhuoneessa koristeena). Kukkien sijaan juhlapöydän koristeena oli heinälyhde sekä vanhanaikaisia navettalyhtyjä.

Kuten kutsussa lupasin, kaikkia juhlavieraita odottivat paikan päällä keppihevoset. Nämä tein vanhoista pyyhkeistä. Pesin pyyhkeet ensin 90 asteessa ja narukuivatin, jotta pyyhekangas jäi oikein jäykäksi. Sitten piirsin vapaalla kädellä pään kaavat kaksinkertaiselle pyyhepalalle, leikkasin irti, neulasin toisiinsa ja ompelin yhteen, jättäen alaosaan rei'ät kepeille sekä päiden täyttöä varten. Kepit löytyivät Sinellistä. Harjaksen tein jämävillalangoista, suitset puuvillanauhasta. Silmiksi ompelin mustat napit. Näiden lisäksi jokainen lapsi sai sheriffin merkin. Niitä varten leikkasin kaksi tähtimallia (ja symmetrisen mallinhan saa aina niin, että taittaa pahvin kahtia ja piirtää siihen puolikkaan kuviosta, sitten kun leikkaat tämän irti on toinen puoli toisen kanssa täysin symmetrinen ja sinulla kaikinpuolin symmetrinen malli :). Uloimman tähden sakaroihin kiinnitin kuumaliimalla pienet hopeiset koristeet ja taustalle kontaktimuovilla hakaneulan. 

Poikien cowboyhatut tilasin Amazon.comin kautta. Valitsin olkihatut, jotta niitä voisi käyttää muutenkin esim. rantahattuina ja nämä olivatkin viime kesänä pojilla ahkeraan käytössä :)

 Cowboyt valmiin ratsastamaan auringonlaskuun :)

Poikien juhlavaatteiksi valitsin beiget chinot ja siniruudulliset kauluspaidat. Juhlasankarin asun täydensi vielä tekemäni cowboyliivi, jossa oli pojan toiveen mukaan hapsuja ja äidin suunnitelman mukaan tähtiä :)

Synttärisankarin liivin tein siis itse seuraavasti: hahmottelin ensin paperille, minkälaisen liivin halusin ja sitten piirsin kaavat käyttäen apuna poikien vanhaa juhlaliiviä. Tähänkin projektiin löysin kankaat Eurokankaan jämälaareista. Vuorikangas on samaa, jota käytin myös bannerissa. Farkkupellava ja valkoinen pellavakangas olivat jo muita projekteja varten ostamiani kankaita. PikkuN.:n huippumagee Leviksen bandana löytyi paikallisesta Bluestoresta. Myös pikkuvieraille hankin bandanat (samanlaiset kuin Lukella) samasta paikasta, mutta taisin kokonaan unohtaa jakaa ne juhlissa? En enää tarkkaan muista, joten paikalla olleet korjatkaa, jos olen väärässä...

Heinäpaaliphotobooth oli jotain, mitä halusin juhliin ehdottomasti. Se onnistuikin yli odotusten (lue: ilmaiseksi), kun saimme paalit vaellustallia pyörittävän serkkuni kautta. Otin kaikista juhlavieraista kuvat heinäpaalien päällä istumassa, jotka somistivat kuistiamme. Ainoastaan minua jäi ehkä hiukan harmittamaan, että unohdimmme latoa paaleja myöskin istuimien taustalle...

 Sarjassamme erittäin onnistunut veljespotretti :D

One tough cowboy ;)

Juhlissa tarjoilimme barbecueta ja koska mies viihtyi grillin luona ja minä kameran takana, en sitten näköjään ole onnistunut ottamaan yhtään kuvaa ruoista. Meillä oli anyhow ainakin hampurilaisia, barbecuekanaa, papusalsaa, amerikkalaista perunsalaattia ja grillattuja maissintähkiä. Sopi oikein hyvin juhlien teemaan ja alkukesään :)

Kivaa oli!

Lasten kevätvarustelu vol. I: Olli

Minulta pyydettiin postausta liittyen lasten kevät- ja välikausivaatteisiin. Postausehdotukset ovat aina kivoja, kiitos niistä! (Pari muutakin on työn alla, kunhan ehdin/saan aikaiseksi). Aloitan siis tästä meidän tulevan kevään taaperosta, mutta myöhemmin on sitten vielä isompien poikien vuoro.

Ollin kevätvarustelussa olen lähtenyt siitä lähtökohdasta, että jossain vaiheessa kevättä poika todennäköisesti kävelee (vuosi tulee täyteen 21.2.) eli vaatteilta vaaditaan sellaisia ominaisuuksia kuin kestävyyttä, vedenpitävyyttä ja hengittävyyttä - ulkonäön lisäksi. Itse olen jo pidemmän aikaa suosinut välikausivaatteissa Polarn O. Pyretin ulkovaatteita, laatu on mielestäni erinomainen ja pidän niiden simppelistä ja konstailemattomasta ulkonäöstä. (Myös Ticketiä meillä on ollut ja sitä löytyy tänäkin vuonna vanhempien poikien varustuksista). Olen tähän mennessä hankkinut Ompulle PO.P:n välikausihaalarin irroitettavalla fleecevuorella, tämän "ykkös" haalarin ostin uutena ja se on kokoa 80, Ollilla on nyt pituutta n. 77cm, hän kasvattaa pituutta aika lailla tasan nollakäyrällä, painossa hän on miinuksella, ja kasvunvaraa oli mielestäni vielä aika hyvin. 

Polarn O. Pyret haalari + huivi, pipot Maxomorra ja Benetton (ostettu aikoinaan keskimmäiselle, mutta jäänyt käyttämättä)

Tosiaan Omppu on nyt n. 77cm pitkä ja haalarissa on oman arviointini mukaan sen verran hyvin kasvunvaraa, että se menee koko kevään. (Ikiliikkujasta oli mahdoton yrittää ottaa kuvaa, mutta ehkä noista jotain osviittaa saa, haalari siis kokoa 80 ja kuvissa siinä on fleece kiinni, pipo kokoa 48/50).  PO.P:n ulkovaatteet ovat oman kokemukseni mukaan sellaisia, että niihin voi ottaa hieman kasvunvaraakin, säädöt ovat hyvät, yleisesti ottaen ulkovaatemalliston vaatteet ovat mielestäni sisävaatemalliston vaatteita isompia - näin ainakin omilla lapsillani, väliin on siis jätetty tilaa kerroksille. Ilman säätöjä hihat jäisivät puoliväliin kämmentä ja lahkeet jäävät vielä koko pituudelta hieman ruttuun, mielestäni nämä ovat sopiva kasvunvara muutamalle kuukaudelle. Mielestäni juuri kävelemään oppineet taaperot ovat erityisen herkkiä liialle kasvunvaralle, se hankaloittaa liikkumista ja tekee ulkoilusta kurjaa. Selkäosa on PO.P:n haalareissa omasta mielestäni melko pitkä ja mielestäni ne sopivat erityisesti hoikille lapsille, kuten omani, ollen kohtuullisen kapoisia.Olen ihan in lööööv tuohon vihreän ja tummansinisen yhdistelmään - ja tähtiin ja raitoihin kans!

PO.P:n haalarin lisäksi meiltä löytyy sitten vielä rouva Erikssonilta käytettynä ostamani Reimatec, siinä poitsu saa hoitaa piharymyämisensä ;), sekä Ej Sikke Lejn fleecehaalari päiväunille, jotka poika saa rauhassa nukkua vaunussa vielä tovin, kun kotihoidossa vielä pidemmän aikaa on.

Second hand Reimatec haalari, isoveljien hand-me-down me&i pipo

Ej Sikke Lej fleecehaalari, itse tehty norjalaismyssy

Takkeina meillä on Benettonin siistimpi "tuulitakki" sekä keskimmäisen vanha Benettonin tikkitakki - toimii aina :) Kesäviileillä yksinään ja alkukeväästä/loppusyksystä kuoritakin välissä, toimii PO.P:n windfleece, näitä on ollut pojilla vuosia ja ovat mielestäni monikäyttöisyydessään aivan huippuja! (P.S. Minulta löytyy windfleece koossa 98, jonka vaihdan mielelläni koon 86 windfleeceen ;) Kuravaatteetkin meiltä löytyvät, mutta niitä en käytä kuorivaatteiden päällä kun vain pakosta (päiväkoti) ja kotona silloin, kun ulkoillaan kesällä vesisateessa/kosteassa kelissä ja kuorivaatteet olisivat liian kuumat. Näissä tykkään Rukan klassisista tummansiniset kurahousut + keltainen takki -yhdistelmästä.

Isoveljen hand-me-down Benetton tikkitakki, pipot Maxomorra ja Benetton, huivi PO.P

Takki Benetton, pipot Maxomorra (jos vielä meni joltain ohi ;) ja pipo isoveljien hand-me-down H&M

Pipoja meillä on todellakin kertynyt varastoon jos jonkinmoista (yllä vain murto-osa), ainoastaan uuden trikoopipon hankin kevääksi - luomupuuvillaa ja tähtiä Maxomorralta, tykkään näistä "ruttupipoista". Tämän lisäksi olen ajatellut neuloa muksulle vk-vaatteiden väriin sopivan (tod.näk. sini-valko-harmaaraidallisen) villamyssyn solmimisnaruilla, ja alkukevään viileille hankin varmaankin vielä PO.P:n klassisen "vauvamyssyn", ne istuvat päässä hyvin ja napakasti. Erilaiset hatut ovat heikkouteni ja toisaalta, pää on lapsella se osa, joka haihduttaa ulkoillessa eniten lämpöä, joten mielestäni pipoja pitääkin olla eri keleihin. Ruskovillan silkkinen kypärämyssy on erinomainen juuri kevättä ajatellen, se on vilpoisa, mutta samalla lämmin ja suojaa kaulaa viimalta, myöhemmin keväällä siirryn yleensä käyttämään PO.P:n huiveja kaulan ympärillä (toki mikä tahansa muukin merkki olisi ok, mutta nuo ovat järkevän hintaisia ja niistä tulee yleensä kivoja kuoseja, itseeni raidat iskevät aina ;). Kaulan suojaaminen on mielestäni ensisijaisen tärkeää - kaula-aukosta sisään tuleva viima kylmettää hetkessä.

Hattujen lisäksi hamstraan lapsille kenkiä. Niitä pitää olla riittävä määrä. Osa kengistä on uusia, osa ostettu hyväkuntoisina käytettyinä ystävältäni (käytetyistä kengistä tarkistan aina ulkopohjan kunnon - jos siinä ei ole käynnistä tullutta kulumaa, ostan surutta, sisäpohjallisen vaihdan tarpeen mukaan). Merkkeinä mm. Pediped, Viking, Timberland ja Superfit, kaikki ovat sen kokoisia, että menevät ensi kesänä-syksynä (ellei tuosta tulee joku superfoot, mitä epäilen, sillä tähän asti jalka on kasvanut ihan normaalimitoissa). Varsinaiset ensikengät ostan vasta sitten, kun muksu oikeasti kävelee. Alustavasti olen katsonut näitä (löytyy niin tyttö- kuin poikaväreissäkin), poiketaan sitten Calossiin ja mittaillaan jalka asianmukaisesti.

Tässä oma ostoslistani taaperolle, laitoin sulkuihin ne, joita ei mielestäni tarvitse, mikäli pieni taapero ei ulkoile säässä kuin säässä tai ole päivähoidossa:

- välikausihaalari/välikausitakki- ja housut
- (kurahousut- ja sadetakki)
- PO.P windfleecetakki
- ensiaskelkengät
- sandaalit
- (kumisaappaat)
- lenkkarit
- kevättakki
- trikoopipo
- puuvillaneulospipo
- Ruskovillan silkkinen kypärälakki
- välikausihanskat
- lapaset
- (kurarukkaset)
- PO.P huivi

Näillä meillä mennään soon to be taaperon kanssa kohti kevättä :) Olisi tietysti kiva kuulla, millaisiin ratkaisuihin olette itse päätyneet? Valinnanvaraa ainakin nykyisin on kiitettävästi!

Kenkiä kevääksi

Zarasta löytyy mielestäni mainiosti aitoa nahkaa olevia, trendikkäämpiä kenkiä järkevään hintaan. Itse klikkailin nämä kotiinpäin. Tykkäsin siitä, että molemmat ovat klassiset, mutta niissä on kuitenkin jokin hieman erikoisempi "juttu".

Working Mama feat. Daddy Daycare

Huh, olihan se vain kolme päivää, mutta silti sitä on aika puhki. Ensimmäinen päivä oli vieläpä melkoinen fiasko -  juna oli myöhässä, oma esimies sairaana, joten organisaation myyntijohtaja otti minut vastaan (tietysti tällöin jokainen haluaa myöhästyä ensimmäisenä päivänään ;), muutin aamulla viime hetkellä kenkävalintani korkeakorkoisiin saapikkaisiin, jotka olivat superkylmät ja superliukkaat, joten kun lopulta olin töissä olin meinannut juostessani liukastua kymmenen kertaa enkä enää tuntenut jalkapohjiani ja kätellessäni myyntijohtajaa, olivat hiukseni hengityksen huurtamat ja nenäni valuva sekä tulipunainen, all in all aamuisen pynttäyksen lopputulos oli tipotiessään :P Onneksi myyntijohtaja kertoi kuulleensa minusta etukäteen pelkkää positiivista, sillä kovin hyvää first impressionia tuskin tarjosin :D

Noh, ensimmäinen päivä oli mitä oli. Puheluita it-tukeen, uusia salasanoja, lomapäivien selvittelyä (niitä onkin kertynyt 39, wihiii!) yms. yms. Pääsin lähtemään aikaisemmin ja suunnistinkin siitä sitten keskustaan kaasoni kanssa kahvittelemaan. Ja koska pääsin pitkästä aikaa Kamppiin, oli välttämätöntä poiketa Bebesille. Omppunen tarvitsi nimittäin LifeFactoryn pulloihin nokkaosia sekä BabySoyn loistavia tarrasukkia, koska edelliset olivat jääneet pieneksi, ostin myös kestovaippojen pesuun Sonettin sappisaippuaa. Oli suorastaan outoa istuskella kaasoni, joka on myös nuorimmaisemme kummitäti, kanssa kahvilassa ilman YHTÄÄN lasta! Ja ei missään nimessä huonolla tavalla. Kiva jutella välillä ilman keskeytyksiä tai että tarvitsee ohessa keskittyä kenenkään kolmannen osapuolen syöttämiseen/viihdyttämiseen ;)

Illalla, kun lähdettyäni keskustasta, nousivat mies ja lapset Pasilasta kyytiin, olin kuitenkin varmaan vähintäänkin kaistapään näköinen, kun vilkuttelin junan vielä jarruattaessa pojilleni tasajalkaa pomppien ja korvasta korvaan hymy naamalla. Kysyinpä sitten pojilta, oliko heillä ollut ikävä. Esikoiselta ei jäänyt huomaamatta ääneni toiveikas sävy ja lievästi pettynyt ilme heidän vastatessaan, että ikävä ei ollut iskenyt. Katsoen minua aidosti ihmetellen hän kysyi: "Äiti, miksi se olisi hyvä asia, että meillä olisi ikävä ja kurja olo?". Ja se sai toden totta pohtimaan... Miksi me äidit haluamme kuulla, että lapset ikävöivät ja potevat haikeutta, kun me olemme poissa? Eikö se, että lapset voivat olla meistä hetken erossa ilman sen ihmeempiä oireita juuri kerro siitä, että me olemme onnistuneet tehtävässämme? Että he tuntevat ja tietävät olevansa niin rakastettuja ja niin hyvin hoidettuja, ettei heillä ole hätää, vaikka vanhempi hetkeksi poistuukin. Ja täytyy sanoa, että miehellä oli kyllä mennyt erinomaisesti! Hän oli lasten kanssa päivän Helsingissä myöskin ja oli muistanut sellaisetkin varsin triviaalit, mutta monessa mielessä tärkeät asiat kuten tuttinauhan, tuttiin suojuksen, värityskirjat pojille junamatkoille, pienet välipalat jne. Ainoa mitä se ei ole koko kolmen päivän aikana ehtinyt, on pyykin pesu, joten vapaapäivieni riemuna ovat ylitse vyöryvät pyykkikorit. Toisaalta pyykinpesu on taas lempikotityöni, joten minua ei haittaa ja imurointi, josta en yhtään pidä, on miehen puolesta suoritettu päivittäin. Esikoiseni sanoin: hyvä tiimi ;)

Ehkä parhaiten tämän viikon sopeutumista uuteen elämänvaiheeseen kuvaavat työpäivien päivälliset: ensimmäisenä iltana söimme Mäkkärissä, toisena iltana mies oli hankkinut minulle pizzan ja eilen meillä oli sitten miehen valmistamaa intialaisittain maustettua uunikanaa, riisiä, raitakastiketta ja höyrytettyä parsakaalia. Parempaa en olisi itsekään valmistanut! Eilen pääsin lopulta keskustelemaan esimiehenikin kanssa ja mikä hyvä fiilis siitä jäikään. Kevään aikana niin tittelini, kuin palkkani ja luontaisetunikin tulevat muuttumaan radikaalisti ja varsin positiiviseen suuntaan. Tulevaisuus näyttää valoisalta ja jännittävältä. Olen innoissani! Kaikki se angsti ja haikeus, jota koin vielä tiistaina ovat tipotiessään ja odotan tulevaa innolla. Ja palan halusta päästä todistamaan, että tulen todellakin lunastamaan varalleni tehdyt suunnitelmat! Ja kaikkein tärkeintä: olen mielettömän ylpeä siitä, että olen naimisissa miehen kanssa, jolla on halua ja kykyä handlata arki kolmen lapsen kanssa äidin ollessa töissä. Mikä rikkaus se lapsillemme onkaan! Eläköön isit!

Tervetuloa uusi arki, kyllä me tullaan vielä toimeen keskenämme!