Nyt lattia-alaa valtaa pieni otus, joka omaa paitsi valtavan määrän uteliaisuutta, niin myös tujauksen uhkarohkeutta ja jotta paketti olisi oikein lottovoitto, lisätään kaupanpäällisiksi vielä kokoon nähden suhteettoman suuri tuhovoima. Hän nousee seisomaan mitä tahansa vasten, yltää kumikäsineen kaikkialle ja pistää sitten kaiken löytämänsä suuhun tai vaihtoehtoisesti paukuttaa/ravistaa sitä tarmokkaasti. Luonnollisesti ne, mihin voi tukehtua joutuvat suuhun ja ne, mitkä menevät rikki, joutuvat jälkimmäisen käsittelyn kohteeksi ;) Joten...
...ruosteista naulaa olisi varmasti mukava maistella, samoin kuin äidin muoti- ja sisustuslehtien sivuja...
...tikkujen poistaminen pienistä, venkoilevista sormista on toki aina tehtävä siitä helpoimmasta päästä...
...sirpaleetkin tietävät vain onnea, mutta silputuista kirjoista en ole niin varma...
Toki yritämme siirtää kaikkien miljardien muiden vanhempien tavoin jälkikasvumme huomion ja kiinnostuksen kehittäviin ja turvallisiin leluihin. Lelukorit suorastaan vyöryvät ylitse haukkuvia, musiikkia soittavia, liikkuvia, kimaltelevia, vinkuvia, surraavia ja plain äänettömiä leluja kaikista mahdollisista materiaaleista valmistettuna ja kaikissa sateenkaaren väreissä. Mutta kiinnostavatko häntä leluja pursuilevat kärryt ja korit?
Hetken kuluttua hän jo kaataa isomummin käsin maalaamaa posliinista mitälie ja repii kukasta lehtiä, seuraavaksi hän tyhjentää lehtikorin ja onnistuu kaivamaan kaukosäätimestä patterit ulos. Arvaan jo, että kun silmä seuraavan kerran välttää hetkeksi, huojuu hän uhkarohkeasti keinutuolin varassa tai jättää sormensa sen jalasten alle...
Ja saa tästä kaikesta mahtavat kicksit.
Voiko vauvavarmistettu koti olla yhtäaikaa sisustettu? Näin mä olen sisustuslehdistä nähnyt. Mutta miksei se meillä tällä(kään) kerralla toimi?
Ei toimi täälläkään ei :)
VastaaPoistaYritän sitten nuoren neidin mentyä nukkumaan edes olkkarista siivota lelut koppaan, nostaa pari kynttilää esille ja leikkiä ette se on aikuisten huone edes hetken :)
Lohduttavaa kuulla, että muillakin on sama ongelma. Onneksi se on lyhytkestoinen, mutta onhan se silti vähän tylsää ja ennenkaikkea stressaavaa, kun tuntuu, että toinen ehtii joka paikkaan.
VastaaPoistaJuu onhan tämä haastava vaihe ja lelut on täysin ei-kiinnostavia. Mieluiten meidänkin tyttö imeskelee likaisia kenkiä kuin omia kauniita ja värikkäit lelujaan... Huoh.
VastaaPoistaPitäis varmaan etsiä vanhoja kauk9säätimiä, jatkojohtoja ja kenkiä ja ripotella niitä lattialle :D
Poista
VastaaPoistaTäälläkin vähän kaipaillaan sitä, että pöydille voisi tehdä jotain asetelmia, tai pitää edes kynttilöitä. Monien tavaroiden sijoituspaikat on jo kolmen vuoden ajan pitänyt miettiä sillä periaatteella, että yltääkö pienet kädet niihin. Ja tuo kiipeily.... Huoh!
Meillä onneksi molemmilla vanhemmilla pojilla on mennyt aika nopeasti ohi tuo demolition-vaihe... Toivotaan samaa tämän kolmannen painoksen kanssa ;) Tsempit sinnekin!
Poista