Vaeltaminen ja patikointi lasten kanssa

Olen vahvasti sitä mieltä, että lasten kanssa voi tehdä lähes mitä tahansa. Kunhan sen tekee lasten ehdoilla. Kun lapset ottaa huomioon alusta lähtien on kokemus koko perheelle yhtä hieno. Hyvät kokemukset ja yhteiset saavutukset tiivistävät me-henkeä ja luovat aivan ainutlaatuista fiilistä. "Me tehtiin se!". 

Vaeltaminen ja patikointi on ehdottomasti koko perheen harrastus. Nykyisin kantovälineitä on niin monia ja niin loistavia, että pienenkin vauvan voi ottaa mukaan (Olli oli ensimmäisellä vaelluksellaan 3kk). Luonnon kokeminen on lapsille aivan ainutlaatuista ja varmasti palkitsee koko loppuiäksi. Miten lapsi voisi haluta tulevaisuudessa suojella jotain, jollei hänelle kehity siihen suhdetta - arvostusta ja tietämystä, hyviä kokemuksia ja muistoja? 

Ohessa muutama vinkki ja hyväksi koettu käytännön seikka. Kuvat ovat retkiltämme Evolla, Pirunpesällä, Lake Districtillä ja Peak Districtillä.  

1. Vaatetus
Kaikki lähtee mielestäni kengistä, niin aikuisilla kuin lapsilla. Lapsillakin tulisi olla ehdottomasti nilkkaa tukeva vaelluskenkä, joka pitää vettä. Muuten sitten, kerrospukeutuminen - päällimmäisenä hengittävää ja vedenpitävää. Itse olen kesäisin Suomessa hysteerinen niin punkkien kuin kyiden suhteen, joten shortseissa meillä ei metsään mennä - edes helteellä - vilpoiset puuvillahousut ovat silloin paikallaan.

Perheemme suosimia merkkejä ovat Everest (se Stadiumin oma merkki, hinta-laatusuhteeltaan aivan loistava!), Helly Hansen, Peak Performance, Polarn O. Pyret. 

Me tehtiin se! Lake District 2012

2. Kantovälineet
Hyvällä kantovälineellä kulkee selässä isompikin lapsi (alemmassa kuvassa keskimmäisellä ikää 3v. ja kyseessä viimoinen kerta, kun retkellä kantovälineessä kulki). Kantoväline kannattaa valita lapsen iän ja omien mieltymysten mukaan. Rinkoissa on se hyvä puoli, että niihin saa yleensä muutakin tavaraa mukaan sekä katosta yms. Kantoreppujen käyttöä taas puoltaa mukavuus pienemmälle lapselle. Meillä käytetään vaihtelevasti molempia. Rinkka on tuikitavallinen Haltin Napero ja se on toiminut aivan moitteettomasti. 

Ollin ensimmäinen vaellus Evolla kesällä 2012

Tupasvillaa Evolla

3. Tauot ja taukoherkut
Lapset (ja usein aikuisetkin) jaksavat vielä sen yhden ekstrakilometrin, kun on luvassa jotain superherkullista, mitä odottaa. Tikkupullat ja s'moresit lienevät ne meidän lempparit, perinteisten räiskäleiden lisäksi.

Lasta ei kannata aliarvioida eikä myöskään yliarvioida. Ensimmäinen patikkaretki on hyvä tehdä paikassa, jossa risteilee useampi polku, jotta tarvittaessa voi oikaista, mikäli näyttää siltä, että paukut loppuvat kesken kaiken. Ultimate hätävarana energian loppuessa toimivat loistavasti Jelly Beansit aka energiapillerit, on todettu, että niiden avulla nuutunut pikku patikoitsija jaksaa vielä parikin kilometriä ;) Lumelääkettähän se periaatteessa on, mutta lapsilla monesti onkin juuri siitä kyse... Taukoja kannattaa suunnitella oman ja lasten jaksamisen mukaan. Itse en ole ikinä lähtenyt aikatauluttamaan, lapsista kun on kyse, niin parempi liikkua heidän jaksamisensa mukaan...

Juoma- ja välipalataukoja on hyvä pitää useampia. Ja juomaan pitää myös patistaa, jollei lapsi itse halua/muista juoda. Rusinat ovat hyvä pikkupurtava, samoin pähkinät. Heti, kun lapsi alkaa kävellä reissut itse, kannattaa hänet pidemmillä matkoilla totuttaa kantamaan omaa pikkureppua, jossa on oma vesipullo sekä pientä evästä (esim. niitä rusinoita). Omaan reppuun voi myös sitten pakata matkan varrelta löydettyjä aarteita - kotiin voi tulla mukana mm. kiviä, keppejä, käpyjä ja kaarnanpaloja. Yöpyvillä sitten se oma makuupussikin on hyvä kantaa itse...







4. Yhteinen ilo, yhteinen innostus, yhteinen saavutus
Innostus tarttuu vanhemmilta lapsille - ja myöhemmin sitten myös toisinpäin. Tutustu retkeilyalueeseen. Suomessa monet paikat ovat jääkauden muovaamia ja lapsista on innostavaa kuulla siitä. Hetken kuluttua sitä jo bongaillaan suppia maastosta... Osoita mustikan- ja puolukanvarpuja - katsokaa eroja, oppikaa tunnistamaan ensin sammale jäkälästä ja sitten eri sammallajikkeita. Laittakaa ratamoa pikkunaarmuihin. Pysähtykää lähteelle juomaan jääkylmää vettä. Tuijottakaa tovi muurahaiskeon hyörinää. Luonto on täynnä pieniä, suuria ihmeitä! Ja lapset ovat kuin imupaperia. 

Lasten kanssa kulkemiseen voi myös kehittää hauskoja leikkejä - meillä on käytössä mm. omassa lapsuudessani isoisäni kehittämä leikki, jossa polun yli kulkevia juurakoita nimetään eri kaupunkien mukaan - mitä isompi juurakko, sitä isompi kaupunki. 

Pienet, suuret ihmeet tsemppaavat jaksamaan, mutta sanoja ei kannata unohtaa. Jokaisen mäennyppylän saavutuksesta kannattaa iloita... High fivet eivät ole koskaa turhia!




5. Turvallisuus
Älä ikinä anna lasten juosta edelle pois näköpiiristäsi. Muistuta lapsia varomaan koloja ja juurakoita, älä annan juosta rinteitä alas. Nyrjähtänyt nilkka on kurja päätös iloiselle reissulle... Kuljeta mukana aina ensiapupakkausta, tulentekovälineitä ja puukkoa. Ja kyypakkausta ei saa Suomessa unohtaa! Selvitä lähin sairaala ja ajoreitti sinne. 

Vaarallisemmissa maastoissa, jossa on esim. kivikoita tai pudotuksia, valjasreppu on hyvä varotoimenpide. Kun lapset ovat turvallisesti sinussa kiinni, voi itsekin nauttia maisemista ja jättää stressaamatta.

Lapset on hyvä totuttaa tuleen. Anna heidän tulla ohjatusti tulen lähelle (Omppua totutimme juuri viikonloppuna), kun lapsi tuntee tulen kuumuuden, tajuaa hän itsekin pysyä kauempana. Muista, että avotulta ei saa tehdä metsäpalovaroitusaikana! Noudata alueen sääntöjä - jos tulen saa tehdä vain tulentekopaikoilla/laavuilla, niin tee niin ja opeta myös lapsia. Näytä lapsille vastuullisesti mallia, kuinka tulta käsitellään. Ota heidät mukaan sammuttamaan tuli poistuessanne paikalta. Katsokaa, että yksikään kekäle ei jää kytemään! 

Puukko on patikkaretkillä olennainen osa varustusta. Opeta myös sen käsittelyä lapsille, mutta pidä se ehdottomasti aina tupessa ja poissa lasten ulottuvilta! Kouluikäiselle voi ostaa jo oman puukon ja opettaa häntä käsittelemään sitä varoen. 




6. Avoin asenne
Kärsivällisyys ja stressaamattomuus maan perii. Lapset aistivat vanhempiensa fiilikset. Imetys ja vaipanvaihto onnistuvat taivasalla yhtä hyvin kuin kotona, kun siihen on asennoitunut. Ja pusikkovessahan on vain jännittävä kokemus!





7. Annan itsellesi aikaa fiilistellä
Valitse paikka, jossa lapset voivat touhuta vapaasti. Istu alas ja rentoudu, iloitse maisemista ja lasten riemusta. Tämä on yksi parhaita hetkiä eikä sitä saa unohtaa! 



8. Ota kamera mukaan
Ikuista kaikki se ainutlaatuinen.

Lapsimessuilla

Perjantaina pääsimme Calossin kutsumina Lapsimessuille (kiitokset vielä!). Päätimme suunnistaa messuille heti perjantaina toivoen, että silloin olisi hieman rauhallisempaa kuin viikonloppuna. Saavuimme paikalle myös heti aamupäivästä ja kun lapsimessuilla oli eniten ruuhkaa puolenpäivän jälkeen, suunnistimme itse väljemmille käytäville pienoismallimessujen puolelle. Lapsille messuilla oli vaikka mitä jännää. Suosikeiksi lapsimessujen puolelta jäivät pikkukokkikoulu (Luke pääsi Aki Wahlmanin kuvaamaksi ja oli polleeta poikaa että), Hope-yhdistyksen kassituunaus (lapsista oli mahtavaa, että rahat menivät vähäosaisempien lasten pyörien ostoon) sekä Pajulahden liikuntaseikkailurata (molemmat pojat heittivät patjalla voltit ennen kuin ehdin kissaa sanoa, ohjaajien kauhuksi ja äidin kasvojen punoitukseksi), joista jälkimmäinen kierrettiin useamman kerran läpi. Pienoismallimessujen puolella lapset oppivat, miten rakennetaan kotitekoinen vesiraketti ja pääsivät ajamaan autorataa sekä esikoinen kokeilemaan myös hävittäjäsimulaattoria, jonka ohjaamisesta sai suuret kehut. Viihdyimme ihan loppuun asti ja kiersimme vielä päivän päätteeksi luomu- ja kädentaitomessutkin lävitse. Junamatkat menivät tällä erää kohtuullisesti, jännitys purkautui  menomatkalla ja jouduin mm. jäähyttämään esikoista junan eteisessä :P Oh well, a mom's gotta do what a mom's gotta do. Paluumatka sujui sitten kohtuullisen rauhallisesti - tosin vieressämme istunut Padillä työskennellyt nuorimies ei välttämättä ollut aivan samaa mieltä kuunnellessaan lasten taukoamatonta pälätystä ja pikkuisimman ylärekisterin äännähtelyitä. Mutta näin kolmen lapsen äidin näkökulmasta - rauhallisesti.

Noin niinkuin aikuisille suunnatun tarjonnan suhteen minulla jäi messuista vähän kaksijakoinen fiilis. Jostain ihmeen syystä me&i:n kojulla oli kauhea kaaos, itse kävin kurkkimassa superlöytöjen toivossa, mutta siellä oli vain jotain jämäkuoseja kuluneilta vuosilta ja nekin mielestäni aika kovaan hintaan. Muutenkaan messutarjoukset eivät olleet mielestäni mitään über loistavia. En tiedä, ehkä odotin liikoja... Oikeastaan eniten nautittiin yleisestä fiiliksestä ja siitä, että lapset pääsivät tekemään hauskoja juttuja. Kotiin viemisiksi tuli kympillä ostettu Be Timelessin huppari, jonka PikkuN. valitsi itse itselleen ensi kesäksi pihahuppariksi (ihan hauska, sellainen froteinen leppäkerttukuosi - keskimmäiseni rakastaa jostain syystä värikkäitä retrokuoseja mustan värin vastapainoksi ja ko. merkin pingviinipaita on ollut hänen lempipaitansa jo kaksi vuotta), MAMmin imukuppikulho sekä tuttikotelo (edellisen tuttikotelon olen ostanut briteistä ja se on ollut tosi näppärä, tämän ostin nyt miehen hoitolaukkuun), se Hopen itse tuunattu kassi sekä Mehujehu-pillimehukotelo (koska sen PikkuN. halusi välttämättä ja ajattelimme, että ehkä se voisi tosiaan hänelle sopia, kun poika aina puristaa ne mehut syliinsä), pienimmälle ja isoimmalle ei iskenyt oikein mikään... Yksi hyvä "löytö" tuli tehtyä Rovaniemen pisteessä, jossa esiteltiin ensi kesän perhepassia alueen nähtävyyksiin. Rovaniemi voisi nimittäin olla vaellusretken kohteena erittäin potentiaalinen. We'll see. Niin ja ne vesiraketin rakennusohjeet. Needless to say, ne tulevat varmasti tänä kesänä käyttöön...

Kyllä mä luulen, että me mennään ensi vuonnakin. Pääjehut oli sen verran tyytyväisiä meinaan ;)

Messukuvat tarjoaa tällä erää iPhone, sillä huomasin vasta lähtiessä, että järkkärin akku oli slut...

Kun äiti pyytää poseeraamaan...

Kun äiti sanoo, että poseeratkaa nyt KAUNIISTI ;)

Varustauduttiin vedenpitävin takein ja onneksi, kotiin lähdettäessä satoikin kaatamalla.

Lopulta kelit ovat lämmenneet sen verran, että olemme saaneet Bisgaardin karkkikengät käyttöön, eiks oo aika söpöt?

Pikkukokki. 

Ja nyt tuunataan kassia.

Kassin tuunausta ja miehen Instagram-kokeiluja ;)

Pojat valitsivat koristeet :)

Legokaupunkia jaksettiin ihastella pitkään ja hartaasti, monesta eri kohdasta.

Tyytyväinen messuilija. Joka pitäisi viedä taas parturiin...

Poliisiskootteri oli jännä.

Patikoimassa

Eilen suunnattiin vähän pidemmälle retkelle kuin viime viikonloppuna. Meille kävi itse asiassa vähän hassusti, sillä olimme perjantaina koko päivän lapsimessuilla ja tarkoitus oli käydä vain ajelulla isäni suvun "syntyseuduilla" ja fiilistellä vähän Pulkkilanharjun maisemia, kertoilla pojille vanhoista ajoista jne. Siis rentoilla pienellä road tripillä. Yllättäen lapsilta löytyikin sitten energiaa ja he alkoivat kinuta laavuretkelle. No mikäs siinä. Googlettelun perusteella sellainen löytyikin, nopeasti kaupan kautta ja sitten matkaan. Aivan sattumalta törmäsimme lähettyvillä asuvaan mummiini eli poikien isomummiin, joka lähti matkaamme. Mummini on varsinainen teräsmummo, joka hiihtää kyseisen 7km järkyttäviä nousuja sisältävän lenkin talvisin useamman kerran viikossa :D Isomummi oli onnessaan, kun pääsi viettämään aikaa lapsenlapsenlastensa kanssa ja lapsista oli kerrassaan hassua, että mukaan tarttui isomummikin - kuten keskimmäinen asian myöhemmin esitti: "ja sitten me löydettiin sieltä laavuretkeltä mummokin". Täydellisen kevätpäivän retken kruunasivat aurinko ja paluumatkalla metsässä sinisenään kukkineet sinivuokot. Sekä överi herkut jälkkärit eli s'moresit. Hauskaa oli! Tänään aamulla sitten nukuttiin pitkään koko poppoo ja kohta lähdetään Fellmannin pellolle tekemään taidetta. Eläköön kevät ja pitkät viikonloput!

Dreaming of Summer and Sunny Days

Aurinko herättää unelmat kesästä ja lämpimistä päivistä. Olisipa ihana matkustaa jonnekin lämpimään! Kesäisin viihdyn liiankin hyvin flipflopeissa, shortseissa ja väljissä t-paidoissa. Jokin ihana virkattu toppi olisi hauska. Jaksaiskohan sitä tehdä itse? Kesälomaakin on kertynyt hurjat 36 päivää! Katsotaan, pidänkö kaiken kesällä vai säästänkö myös myöhemmäksi. Toisaalta ensi syksyn koululaisen syysloma olisi kiva pitää vapaana itsekin... Loma tulee varmaan vietettyä kotimaassa, mutta ainahan sitä voi haaveilla... Jos sitä saisi vaikka lottovoiton tjtn. Tilinauhat näyttävät kyllä pitkästä aikaa hyvältä, kiitos töihin paluun, mutta rahareikiä olisi muitakin - niitä tylsiä, mutta tärkeitä. Joku pidempi vaelluskeikka olisi tarkoitus ainakin tehdä. Ja uida paljon! Meidän lähellä on onneksi useampi ranta, eivät ne tietenkään Välimeren biitsejä voita, mutta onhan niissä Suomen järvissäkin jotain... Ja vähän matkan päässä metsän keskellä aivan ihastuttavan kirkas metsälampi, jossa voi oikeasti kuvitella olevansa jossakin ihan muualla... Ja varmaan kesän huipputapahtumana siskoni tulee vihdoin kotiin. Viiden ulkomailla vietetyn opiskeluvuoden jälkeen. Lapset tuskin malttavat odottaa enkä kyllä minäkään. Miten hassua olisikaan, että voi oikeasti vain ottaa ja soittaa, tai ottaa ja tavata. Ne pienet arkiset asiat, jotka erottavat ihmiset, kun välissä on merta ja mannerta, ne on kohta taas mahdollisia. Ai että, on se vaan ihanaa, että tulee kesä!

(Tämän tajunnan virran tarjosi juuri loppunut kolmen päivän työviikko, jonka aikana olen tehnyt töitä vähintään viiden päivän edestä :D Nyt kelpaa kaivautua viltin alle ja rötvätä sohvalla. Töissä on kerätty hyvä mieli ja ensi kuussa ilahduttavat myyntibonukset.)

Ihastuttavaa loppuviikkoa ihmiset!

I Phööön

Tänään työpöydälle ilmestyi paketti. Siinä oli uusi työsuhdepuhelimeni. Blogin kannalta varmaan erinomainen asia - itseni kannalta melkoista opettelua vaativa. MUTTA olen päättänyt opetella, koska asukuvia on pyydelty. Uskallan siis luvata, että niitä on luvassa tulevaisuudessa. Ehkä jo huomenna. Jos/kun siis ehdin tänään kahlata tuon käyttöohjeen läpi. En käsitä, miten mä opin käyttämään 7D:tä niin nopeasti, mutta kännykät ja muut tekniset laitteet ovat minulle täysi musta-aukko. En ole ikinä ollut kännykkään panostavaa tyyppiä, mutta kun työnantaja sen minulle tyrkytti, niin eihän siitä nyt kieltäytymäänkään ruvettu ;) Omia rahojani en missään nimessä olisi tuollaiseen vekottimeen laittanut, minulla on moisella summalla ihan eri reikiä tilkittäväksi... Mutta nyt se on tuossa ja voin kuvitella, että koukuttava se on. Kieltäydyn kuitenkin alkamasta yhdeksi niistä junatyömatkailijoista, jotka nakuttelevat puhelinta koko matkan ajan. Aion yhä vanhanaikaisesti pitäytyä kirjoissa ja kutimissani. Nih. Eikä meidän lapset ala viihtymään ruokakaupassa, koska saavat istua ostoskärryissä "I Phööönistä" pelejä pelaten. (Ja jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön!)

P.S. Jos jostain löytyy jokin I Phone for Dummies -käyttöohje, niin vinkatkaahan minulle ;)

Kii-kaa!

On mahtavaa, kun lumet ovat alkaneet sulaa leikkikentiltä! Vaikka oma favorite-paikkani ei olekaan hiekkalaatikon laidalla, vaan mieluummin pakkaan kotipäivinä eväät reppuun ja johdattelen katraani metsäretkelle, niin kyllä se vain helpottaa, kun voi suunnata muksujen kanssa lähimmälle leikkikentälle ja antaa niiden mennä vapaasti. Talvella ulkoileminen on huomattavasti isompi projekti (vaikka tietysti ei läheskään niin sottaista ;). Muutaman keväisen leikkikenttäilyn jälkeen pieninkin on aivan fanina "kiikkumiseen". Liukumäen laskeminen on vielä vähän hasardia puuhaa... Isoveljet taas keksivät hetkessä jotain omaa puuhaa, kuten padon rakentamista sulamisvesipuroon. Pyritään ulkoilemaan lasten kanssa päivittäin, mutta ei mitenkään orjamaisesti. Leikkikenttä ei ole läheskään aina se paikka, mihin mennään. Ihan yhtä hyvin voidaan käydä kävelyllä, pyöräilemässä, rannalla, juoksulenkillä, metsäretkellä, korista/futista pelaamassa - mitä tahansa, missä saadaan raitista ilmaa sekä kertyneitä (ylimääräisiä) energiavarastoja purettua. Tänä kesänä ajattelimme opettaa isompia poikia pelaamaan tennistä, siinä olisi yksi perheen yhteinen mukava harrastus lisää. Eilen myös korkattiin vaelluskausi alkaneeksi, mutta siitä lisää myöhemmin... Nämä leikkikenttätunnelmat perjantailta, kun illalla suunnistimme leikkikentälle päivän shoppailureissun jälkeen. Vähän tihkutti, mutta onneksi me ei olla sokerista - ja pojilla sekä vanhemmilla on hyvät, vedenpitävät vk-vaatteet ;)

PikkuN.:n kakkostakin virkaa toimittava Stadiumin Everest on osoittautunut oivalliseksi!

Luken "rymytakiksi" löytyi käytettynä (mutta täysin uudenveroisena) Ticketin pari kautta vanha hauska pilkkutakki. PO.P:n sormikkaat ovat aivan mahtavat! Loistavat juuri tuollaiseen kiipeilyyn, keinumiseen yms. missä rukkaset saattavat luistaa. Hylkivät myös kosteutta ja ainakin poikani vannoo, että kylmä ei sormille tule... Tai sitten se vain sanoo, mitä tahansa välttääkseen "pikkuvauvojen" rukkaset ;)

Meidän pieni Granny Smith aka Omppu Pomppulainen PO.P:n ompunvihreässä second hand -takissaan. Reiman Minitec-hanskat ovat mielestäni parhaat taaperoikäisten vedenpitävät rukkaset.

Kun PO.P:n villainen kypärämyssy alkoi käydä pyöräilykypärän alla liian kuumaksi,  löytyi Name Itistä tarkoitukseen täydellisesti sopiva tähtimyssy.

Onko muillakin sama ongelma, että taapero vain heittää hanskat kädestään? Ei auta, vaikka pukee takin sisälle ja laittaa vielä nipsuilla kiinni - se repii ne irti. Pitäisi varmaan siirtyä takaisin peukalottomiin, ettei se saisi otetta ;) Tivolissa erään pikkulapsen vanhemmat kuiskutellen arvostelivat, kun lapsi oli viimassa ilman hanskoja heitettyään ne maahan sen nennen kerran. Puuh.

Kuranaama. Epäilen, että keskimmäiseni on sukua myyrille, sen verran ahkerasti hän kyntää nenällään mullassa ;)

Näistä syntyy pato!

Aurinkoista alkanutta viikkoa!