Herkkuja ja skimbailua

Sunnuntait ovat yleensä aika ihania. Oli aika jolloin meillä ei eletty viikonloppujen tahdittamana. Se oli silloin, kun mies teki vuorotöitä ja usein 12-13h työvuoroja saattoi olla jopa kahdeksan putkeen. Nykyisin siis meillä todellakin osataan arvostaa sunnuntaipäiviä, kun voidaan olla vaan tai sitten mennä vaan ihan fiiliksen mukaan. 

Eiliseen kuului urheilua ja herkuttelua. Paikallinen laskettelukeskus oli viimeistä päivää auki ja toki oli vielä pakko käväistä rinteessä. 

Keskimmäisen kanssa ollaan laskemisessa edelleen hyvin vahvasti valjasvaiheessa. Viime talvi jäi raskauden ja sektiotoipumisten takia poitsulta kokonaan välistä, joten talven 2010-2011 kokemukset olivat käytännössä unohtuneet täysin. Ensi talvena toivottavasti saadaan hänetkin jo omatoimiseksi laskijaksi!

Lumikarusellissa oli hauska lööbailla laskujen välissä.

Henkilökunta oli pukeutunut naamiaisasuihin ja esikoinen meinasi lentää nenälleen ankkurihississä, kun Star Wars klooni oli niin huippujännä!

Pienin jäbä kikatti pulkkamäessä sydämensä kyllyydestä. Ensi talvena saadaan hänetkin sitten suksille!

Laskettelun lisäksi sitten herkuteltiin simppeleillä, hienostelemattomilla lohturuoilla, kokkasin cream cornia, joka on yksi makumuisto jenkkiajoilta (oli kyseessä sitten mikä tahansa kekkeri, niin aina oli cream cornia lisukkeiden joukossa) ja lastemme suursuosikki sekä sen lisäksi kaapissa olevista tarvikkeista inspiroitunutta päärynä-suklaa-kaurapaistosta.

Tämä oli niin helppo, pari päärynää voideltuun uunivuokaan, murskattua tummaa suklaata päälle, kylmän voin sekaan nypitään sokeria ja vehnäjauho-kaurahiutaleseosta (n. suhteessa 1 osa jauhoja ja 3 osaa kaurahiutaleita) ja sitten vain 225 asteeseen n. 20 min.

Näyttää karmealta, mutta on niin herkkua! Korvasin pekonin savustetulla kalkkunaleikkeellä. Lisäksi sitten sipulia, valkosipulia, kasvislientä, kermaa ja parmesania. Niin helppoa! 

Täysin stailaamaton kuva: anopin vanha emalilautanen sekä niin ikään anoppilan ihana muovivartinen haarukka. Arjen realismia, olkaapa hyvät.

Olenko jo maininnut, että olen varsinainen vichy-addikti?

Paistos oli niin namia!

Just tämmöisiä sunnuntaiden pitääkin olla! Tämän aamupäivän mies on sitten käyttänyt opiskelun merkeissä, esikoinen on viety eskariin, pikkuisin nukkuu ja keskimmäisellä on todella jännittävät legoleikit. Mä olen rentoutunut pesemällä pyykkiä ja viikkaamalla niitä kaappiin, joka on oma lempiarkiaskareeni ja josta saan jotain omituisen perverssiä nautintoa :D Iltapäivällä sitten lenkille, jos löydettäisiin vaikka joku leikkipuisto, joka olisi jo jossain määrin lumivapaa...

Aurinkoista alkanutta viikkoa!