sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kii-kaa!

On mahtavaa, kun lumet ovat alkaneet sulaa leikkikentiltä! Vaikka oma favorite-paikkani ei olekaan hiekkalaatikon laidalla, vaan mieluummin pakkaan kotipäivinä eväät reppuun ja johdattelen katraani metsäretkelle, niin kyllä se vain helpottaa, kun voi suunnata muksujen kanssa lähimmälle leikkikentälle ja antaa niiden mennä vapaasti. Talvella ulkoileminen on huomattavasti isompi projekti (vaikka tietysti ei läheskään niin sottaista ;). Muutaman keväisen leikkikenttäilyn jälkeen pieninkin on aivan fanina "kiikkumiseen". Liukumäen laskeminen on vielä vähän hasardia puuhaa... Isoveljet taas keksivät hetkessä jotain omaa puuhaa, kuten padon rakentamista sulamisvesipuroon. Pyritään ulkoilemaan lasten kanssa päivittäin, mutta ei mitenkään orjamaisesti. Leikkikenttä ei ole läheskään aina se paikka, mihin mennään. Ihan yhtä hyvin voidaan käydä kävelyllä, pyöräilemässä, rannalla, juoksulenkillä, metsäretkellä, korista/futista pelaamassa - mitä tahansa, missä saadaan raitista ilmaa sekä kertyneitä (ylimääräisiä) energiavarastoja purettua. Tänä kesänä ajattelimme opettaa isompia poikia pelaamaan tennistä, siinä olisi yksi perheen yhteinen mukava harrastus lisää. Eilen myös korkattiin vaelluskausi alkaneeksi, mutta siitä lisää myöhemmin... Nämä leikkikenttätunnelmat perjantailta, kun illalla suunnistimme leikkikentälle päivän shoppailureissun jälkeen. Vähän tihkutti, mutta onneksi me ei olla sokerista - ja pojilla sekä vanhemmilla on hyvät, vedenpitävät vk-vaatteet ;)

PikkuN.:n kakkostakin virkaa toimittava Stadiumin Everest on osoittautunut oivalliseksi!

Luken "rymytakiksi" löytyi käytettynä (mutta täysin uudenveroisena) Ticketin pari kautta vanha hauska pilkkutakki. PO.P:n sormikkaat ovat aivan mahtavat! Loistavat juuri tuollaiseen kiipeilyyn, keinumiseen yms. missä rukkaset saattavat luistaa. Hylkivät myös kosteutta ja ainakin poikani vannoo, että kylmä ei sormille tule... Tai sitten se vain sanoo, mitä tahansa välttääkseen "pikkuvauvojen" rukkaset ;)

Meidän pieni Granny Smith aka Omppu Pomppulainen PO.P:n ompunvihreässä second hand -takissaan. Reiman Minitec-hanskat ovat mielestäni parhaat taaperoikäisten vedenpitävät rukkaset.

Kun PO.P:n villainen kypärämyssy alkoi käydä pyöräilykypärän alla liian kuumaksi,  löytyi Name Itistä tarkoitukseen täydellisesti sopiva tähtimyssy.

Onko muillakin sama ongelma, että taapero vain heittää hanskat kädestään? Ei auta, vaikka pukee takin sisälle ja laittaa vielä nipsuilla kiinni - se repii ne irti. Pitäisi varmaan siirtyä takaisin peukalottomiin, ettei se saisi otetta ;) Tivolissa erään pikkulapsen vanhemmat kuiskutellen arvostelivat, kun lapsi oli viimassa ilman hanskoja heitettyään ne maahan sen nennen kerran. Puuh.

Kuranaama. Epäilen, että keskimmäiseni on sukua myyrille, sen verran ahkerasti hän kyntää nenällään mullassa ;)




Näistä syntyy pato!

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

2 kommenttia:

  1. Hei,

    Löysin vasta blogiisi jonkun toisen blogista ja olen tosi ilahtunut tästä löydöstäni. Kirjoitat kauniisti ja kaikesta tästä jää hyvä mieli. Teidän pojat ovat tosi suloisia. Mullakin on maailman paras aviomies ja samoja kiinnostuksen kohteita paljon kuin sinulla, lapsia emme ole vielä saaneet vaikka hiljaa toivottu pidemmän aikaa. Toivottavasti vielä saamme. Kahlasin eilen ja tänään koko blogisi läpi ja kaikki vaunuvinkit yms tarkkaan luin :D
    Summasummarum, kiitos tästä ja toivottavasti jatkat pitkään.
    Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marie! Olipa ihana saada näin positiivista palautetta :) Oikein ihanaa kevättä sinulle ja miehellesi ja paljon positiivisia tuulia lapsitoiveenne suuntaan! <3

      Poista

Thanks for making my day!