Ihan |
Mihin suuntaan tässä nyt menisi? Liikaa värejä, valoja ja prrrmmprrrmmeja! |
Tässä sitä mennään ekaa kertaa huvipuistohärvelissä! |
Toka kerta tuli soon enough. |
Tähtipojat matkalla avaruuteen. |
Vanhoissa karuselleissa on jotain mielettömän kiehtovaa... |
Esikoisen Conssien pohjat. |
Ankat tykkäs toisistaan <3 |
Perheidyllille tuli luonnollisesti eeppinen loppu, kun toinen voitti toista hienommat palkinnot pelikojuista. Onneksi isoveli seivasi tilanteen kuunneltuamme epätoivoista itkua 10 minuuttia ja nähtyämme naaman vetäytyvän yhä enemmän ja enemmän kurttuun: "Mitä mä voisin PikkuN. tehdä, että sulle tulisi parempi mieli? Voisinko mä antaa sulle jonkun mun palkinnoista?". Kyynelten parantajaksi valikoitui kimmeltävä avaimenperä ja se on nyt lisänä "Intiaani Zounsin" timanttikokoelmassa. Intiaani Zouns totesi vähän aikaa sitten ennen nukahtamistaan, että sen päivän kokokohtiin kuului pikkuveljen riemun seuraaminen, kun se pääsi ensimmäistä kertaa elämässään tivolilaitteeseen. Nää on kuulkaa mun ja nää on niin parhaat ja rakkaat. Mutta saa niitä lainaan - varsinkin sunnuntaiaamuisin ;)
VastaaPoistaTotta, vanhoissa karuselleissä on jotain hurjan kiehtovaa!
Niin empaattinen esikoinen <3
Molemmat isommat pojat ovat hyvin empaattisia, mitä vasu-keskusteluissa onkin aina ihasteltu, esikoinen tosin sitten vielä huomattavasti ikäistään edellä. Nyt pikkuvelikin osoittaa jo samoja luonteenpiirteitä - lohduttaa mielensä pahoittajaa, halaa ja suukottaa tai osallistuu iloon taputtamalla. Tuo on ehkä se luonteenpiirre, jota toivon lapsiltani kaikkein eniten. Tunneäly vie elämässä pitkälle ja uskon, että kun välittää toisista, tulee hyvä myös takaisinpäin. Karmaan en varsinaisesti usko, mutta siihen, että oma asenne vaikuttaa paljon.
PoistaJa joo, karusellit <3 Mua kiehtoo aina miettiä, mistä karuselli on tullut ja kuka kuvat on joskus ehkä 100 vuotta sitten maalannut ja miten monta maailmanmullistusta laite on ollut todistamassa.