lauantai 20. huhtikuuta 2013

T-t-t-tivoli!

Olipa tänään ihana päivä. Käytiin perheen kera päivän aluksi pyörimässä kaupungilla, esikoiselle löytyi Stadiumista nappikset odottamaan fudiskauden alkua ja sitten suunnistimme paikalliseen pieneen italiaisperheen pyörittämään ravintolaan, joka on yksi perheemme suurlemppareista. Herkuttelimme salaateilla, pizzalla sekä italialaisella jätskillä ja sen jälkeen käänsimme nokkamme kohti tivolia. Voi sitä pienten ihmisten suurta riemua! Äidin sydänalaa vain kouraisi, kun lasten yht'äkkinen kasvaminen tuli esiin taas niin kouriintuntuvasti. Viime keväänä olimme tivolissa kaksikuisen Omppulan ja melkein nelivuotiaan PikkuN.:n kanssa isoimman veikan vieraillessa anopilla. Nyt se isoin meni jo yksinään viikinkilaivaan ja nauraa hohotti naama hangonkeksinä, vaikka äitiä otti sydänalasta - keskimmäinen tituleerasi hänkin montaa viime keväänä käymäänsä laitetta "vauvalaitteeksi" ja pienin taputti innoissaan kiertäessään junalla ympyrää huolehtivaisen pienemmän isoveikan kainalossa. Mutta sitä iloa, voi sitä on niin ihana katsella!

Ihanan retrona isin vanhoissa arskoissa.


Mihin suuntaan tässä nyt menisi? Liikaa värejä, valoja ja prrrmmprrrmmeja!


Tässä sitä mennään ekaa kertaa huvipuistohärvelissä!

Toka kerta tuli soon enough.

Tähtipojat matkalla avaruuteen.

Vanhoissa karuselleissa on jotain mielettömän kiehtovaa...

Esikoisen Conssien pohjat.

Ankat tykkäs toisistaan <3



Perheidyllille tuli luonnollisesti eeppinen loppu, kun toinen voitti toista hienommat palkinnot pelikojuista. Onneksi isoveli seivasi tilanteen kuunneltuamme epätoivoista itkua 10 minuuttia ja nähtyämme naaman vetäytyvän yhä enemmän ja enemmän kurttuun: "Mitä mä voisin PikkuN. tehdä, että sulle tulisi parempi mieli? Voisinko mä antaa sulle jonkun mun palkinnoista?". Kyynelten parantajaksi valikoitui kimmeltävä avaimenperä ja se on nyt lisänä "Intiaani Zounsin" timanttikokoelmassa. Intiaani Zouns totesi vähän aikaa sitten ennen nukahtamistaan, että sen päivän kokokohtiin kuului pikkuveljen riemun seuraaminen, kun se pääsi ensimmäistä kertaa elämässään tivolilaitteeseen. Nää on kuulkaa mun ja nää on niin parhaat ja rakkaat. Mutta saa niitä lainaan - varsinkin sunnuntaiaamuisin ;)

2 kommenttia:


  1. Totta, vanhoissa karuselleissä on jotain hurjan kiehtovaa!

    Niin empaattinen esikoinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat isommat pojat ovat hyvin empaattisia, mitä vasu-keskusteluissa onkin aina ihasteltu, esikoinen tosin sitten vielä huomattavasti ikäistään edellä. Nyt pikkuvelikin osoittaa jo samoja luonteenpiirteitä - lohduttaa mielensä pahoittajaa, halaa ja suukottaa tai osallistuu iloon taputtamalla. Tuo on ehkä se luonteenpiirre, jota toivon lapsiltani kaikkein eniten. Tunneäly vie elämässä pitkälle ja uskon, että kun välittää toisista, tulee hyvä myös takaisinpäin. Karmaan en varsinaisesti usko, mutta siihen, että oma asenne vaikuttaa paljon.

      Ja joo, karusellit <3 Mua kiehtoo aina miettiä, mistä karuselli on tullut ja kuka kuvat on joskus ehkä 100 vuotta sitten maalannut ja miten monta maailmanmullistusta laite on ollut todistamassa.

      Poista

Thanks for making my day!