Äitiysloman viimeinen

En tiedä, mitkä yksityiskohdat tästä ajanjaksosta jäävät mieleeni, kun muistelen tätä aikaa myöhemmässä vaiheessa elämääni. Muistanko


rakenneultran ja masun pienokaisen suurena möllöttävät silmät

loppuraskauden lempipöksyni

vastasyntyneen pystynenän ja ylähuulen alle vetäytyvän alahuulen, kun ensikerran pitelin häntä kunnolla sylissäni sektion jälkeen

mitkä vaatteet valikoin hänen ylleen, kun lähdimme sairaalasta kotiin

tai sen, miten keskimmäisen naama oli ruvella ja esikoisen huulet rohtuneet, kun he ensikerran pitelivät veljeään sylissään

kuinka käänsimme makuuhuoneen patterit täysille, vuorasimme sängyn valkoisilla lakanoilla ja pistimme pystyyn kotistudion ja miten mä hikoillen napsin tuhat ja yksi kuvaa nakusta vastasyntyneestä

tai lämpimiä kesäpäiviä ja Baby Banzeja, jotka saivat Ollin nenän tuhisemaan tai itse ompelemaani vinksinvonksin hellehattua

sitä, miten tummat hiukset vastasyntyneellä oli vaaleisiin veljiinsä verrattuna

miten hänellä yhdessä vaiheessa oli tapana tehdä hassua "suun suipistus" -ilmettä

ja hymyillä nukkuessaan

minkä värinen ruokalappu hänellä oli ensimmäisinä sosemaistelukertoina tai että hän söi silloin oman maan perunaa

miten hän hamusi nyrkkejään äitienpäiväkävelylle, niin ettei potreteista tullut oikein mitään

miten hänen veljensä rakastivat aamuisin kiivetä sänkyymme ja ihmetellä veljeään

tai miten hän nukkui aina parhaiten pipo silmillään

Voi olla, että jopa unohdan monet yksityiskohdat. Että myöhempien vaiheiden uudet, rakkaat ja ainutlaatuiset muistot, korvaavat osan tämän vauva-ajan muistoista. Sen kuitenkin tiedän, että tulen ikuisesti vaalimaan tätä aikaa yhtenä elämäni ainutlaatuisimmista. Ei ole ollut kiire, on osannut nauttia siitä hetkestä, juuri sen hetkisestä kehitysvaiheesta - tietäen, että seuraavassa hetkessä se on jo ohitse eikä sitä voi ikinä kelata takaisin. Aina on ollut aikaa pysähtyä, ihastella, nauraa ja yrittää painaa se hetki ikuisesti sydämeensä. Sillä lopulta mikään tässä elämässä ei ole varmaa kuin ne hetket. Hetki pysähtyä, halata, suukottaa, tuijottaa vastasyntynyttä, silittää nukkuvan hiuksia, leikkiä kukkuuta, hieroa nenänpäitä vastakkain, laskea pieniä varpaita, auttaa seisomaan pyrkivää pystyyn yhä uudestaan ja uudestaan ja jumpata ja lorutella jokaisen vaipan vaihdon yhteydessä. Ihana, ainutlaatuinen äitiysloma.