perjantai 28. joulukuuta 2012

Now and Then


Joulupäivänä 2012


Joulupäivänä 2011

Täällä on hieman jännitystä ilmassa. Posti toi työpaikalta työkavereiden allekirjoittaman joulukortin ja lahjakortin Stockalle. Tervetuloa takaisin. Viime jouluna odotimme jännityksen sekaisin tuntein alkuvuotta ja kuopuksen syntymää. Nyt viedään vauvavuoden viimeistä kahta kuukautta ja sitä myöten 24/7 kotona olemisen loppua. Vaikka palaankin takaisin töihin osa-aikaiseksi (3 pvää/vko), tuntuu muutos silti valtavalta! En ole lainkaan valmis. Toisaalta taas töihin paluu on mukavaakin, tykkään käydä pk-seudulla töissä ja haistella entisen synnyinpunkini fiilistä joka viikko - ja liikkumavara budjettiinkin on ihan tervetullut lisä ;) Ja minun ollessani töissä lapsilla on paras mahdollinen hoitaja: oma isänsä. Tämä järjestely on toiminut meillä ennenkin, mieheni on innoissaan saadessaan olla lasten kanssa. Päivät ovat toki erilaisia, mutta varmasti vain hyvällä tavalla. Isien täytyy saada toteuttaa omaa vanhemmuuttaan myös omalla tavallaan, ilman meidän äitien jatkuvaa päällepäsmäröintiä ;) Ja siltikin... Koen ahdistusta, epävarmuutta, pelkoa, haikeutta, surua. Tämä on jälleen yhden ajanjakson päättymistä, ajanjakson joka on täysin ainutlaatuinen elämässä. Kokemuksesta tiedän, että tähän(kin) vauvavuoteen tulen palaamaan muistoissani yhä uudestaan ja uudestaan - haikeudella, mutta eritoten lämmöllä - aina, kun lapseni saavuttaa kehityksessään uuden virstanpylvään.

Viime vuonna tähän aikaan varustelimme vauvanurkkausta, nautimme kahdenkeskisistä lounaustauoista vanhempien lasten ollessa päiväkodissa suunnitellen ja fiilistellen tulevaa vauvavuotta, pyörittelimme nimivaihtoehtoja, pohdimme synnytyksen ajankohtaa ja ripustelimme pikkuriikkisiä vaatteita narulle kuivumaan. Nyt me suunnittelemme aikatauluja, laskemme työmatkakustannuksia ensi vuodelle, pohdimme ottaako lounasedun rahana vai seteleinä, tilailemme uusia verokortteja, mutta ennenkaikkea nautimme lapsestamme, josta on tämän vuoden aikana tullut perheemme täysimittainen jäsen - uutuuden karheus on kulunut pois ja tuskin enää muistamme aikaa ennen häntä, joka on aurinkoinen pieni ilopillerimme, kärkevä komentaja ja veljiensä isoin fani (sekä vice versa), jännitämme ensimmäisiä sanoja, pohdimme milloin hän ottaa ensiaskeleensa ja suunnittelemme 1 -vuotissynttäreitä. Elämme taas yhtä uutta vaihetta, mutta elämä on hyvää.



Niin ja se lahjakortti. No sen ajattelin tuhlata omaa työhön paluutani ajatellen, joko 

laukkuun

tai

kenkiin

Pitää käydä joku päivä tutkailemassa valikoimaa tarkemmin, mutta jotain ylläolevien tyylistä olisi etsinnässä...

4 kommenttia:

  1. KorsKorsKors :) Toimiva pakkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pistetään suositukset korvan taakse :)

      Poista
  2. Onnea ja tsemmppiä uuteen elämänvaiheeseen!

    Itse kävin samankaltaisia ajatuksia reilu vuosi sitten. Puolensa kotona olossa sekä työssäkäynnissä. :)

    Lahjakortti on kaunis ele. Molemmat vaihtoehdot vaikuttavat tyylikkäiltä!

    Mukavaa loppuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tsempeistä!

      Itse olen kyllä äärettömän onnellinen, että työnantajani oli joustava ja otti pyyntöni 3 päiväisestä työviikosta positiivisesti. Vähän niin kuin best of both worlds, kun voi yhdistää sekä työssäkäynnin että perhe-elämän joustavasti ainakin seuraavat kaksi vuotta.

      Samoin mukavaa loppuvuotta sinne!

      Poista

Thanks for making my day!