Kylmän vuodenajan identiteettikriisi

Siinä se otsikossa tuleekin. Mä olen kriisissä. Mulla ei ole visioita. Ei kodin koristelusta jouluksi, ei pukeutumisesta. Koska oikeasti. Uggit ja untuvatakki ei ole tyylikäs yhdistelmä. Ne ovat vain hengissä säilymisen välttämättömyys täällä pohjolassa. Ja joka kerta vaatekaapin avatessani mua kutsuu GAPin ikivanha, jouluisen punainen paksu (takuulämmin) neule. Villapipokin kutittaa enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi neuloa uutta tupsupipoa kutittamattomasta vauvalangasta. Niinpä mä olen siis viskellyt joulupalloja pitkin olohuonetta, tökännyt kynttilän sinne ja koristeen tänne ja pukeudun ulos lähtiessä rakkaimpaan kylmän vuodenajan neuletakkiini, joka on henkkamaukka-löytö varmaan kahden-kolmen vuoden takaa. Tänään puin sen yhdessä vintage liivimekon ja mustien villahousujen kanssa, kun lähdimme muskariin.

Nyt surffailemaan blogeja. Ehkä mä inspiroidun ja kasvan ulos identiteettikriisistäni. Tai ehkä mä vaan kasvan pitämään noista typeristä joulupalloista, otan sen vauvalangan puikoille kolminkertaisena, jotta tulee nopeammin valmista ja syleilen untuvatakin lämpöä tyylistä viis veisaten.