perjantai 14. joulukuuta 2012

Ihan pipariksi...

...tämä meinasi mennä, kun nakkisormena tiputin paitsi katon, niin myös savupiipun lattialle ja jouduin liimaamaan ne takaisin kokoon sulatetulla sokerilla, mutta koristeluilla sain pelastettua aika paljon. Muistatteko, kun mainitsin, että välillä on hauska tehdä enemmän hc-askarteluja omassa rauhassa? No piparkakkutalo on mulle joka joulu just sitä. Piirrän joka vuosi uudet kaavat, uudelle suunnitelmalle, mietin tyyliin sopivat koristelut ja päästän luovuuden valloilleen. Istun keittiössä kynttilänvalossa lasten mentyä nukkumaan ja vain nautin. Tänä vuonna lapset halusivat korkean talon, itse halusin mahdollisimman nätin. Jossain takaraivossa kyti ajatus siitä, että toissa viikolla menehtynyt lapsuuden ystäväni aina arvosti näitä juttuja, hän aina huomasi. Viimeksi hän kommentoi facebookissa Ollin puolivuotiskakkua: "S mä olen varma, että sä olet maailman paras äiti." Joten halusin piparkakkutalostani tänä vuonna samanlaisen kuin ystäväni oli: rohkea, joukosta erottuva, kaunis ja lämmin. Palanen kaunista tässä epäreilussa maailmassa.








Toivottavasti onnistuin!

4 kommenttia:

  1. Upea ja ihanan yksityiskohtainen.

    <3 epäreilun maailman johdosta.

    VastaaPoista
  2. Vastaa-nappula ei toimi...

    Kiitos Emppu!

    Me emme olleet ystäväni kanssa enää pariin vuoteen kovin aktiivisesti yhteydessä. Viimeisen vuoden aikana meidän piti nähdä jatkuvasti (hän oli äärettömän lapsirakas ja olisi halunnut nähdä Ollin), mutta elämäntilanteet veivät jatkuvasti eri suuntiin. Ehdimme kuitenkin sattumalta törmätä juuri ennen Englannin matkaamme ja hän ehti nähdä siinä samalla Ollinkin. Voin vain kuvitella läheisten surun. Itseenikin tämä on vaikuttanut ennalta-arvaamattoman vahvasti...

    VastaaPoista
  3. Upea piparkakkutalo, mietin, että ensi vuonna minunkin on yritettävä. Muistan kun muutama vuosi sitten kokosin taloa ja hermot meinasivat mennä lopullisesti :D.

    Ja halaus ystäväsi poismenon johdosta, onneksi ehditte vielä kuitenkin nähdä. Tuollainen tapahtuma on kyllä hyvä muistutus siihen, että pitäisi ottaa aikaa itselleen ja ystäville. Elämä ja eri tilanteet vain vievät niin helposti mennessään, tiedän sen itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minullakin kootessa usein ärräpäät lentelevät ;) Koristelu on se paras osuus...

      Ja kiitos :)

      Poista

Thanks for making my day!